Menestystekijöiden metsästäjät
Pohjoismaisessa hankkeessa arvioimme, mikä tukee koulutushankkeiden onnistumista. Hahmottumassa on joukko menestystekijöitä, ja sivutuotteena syntyy profiilikuva aikuiskoulutuksen projektikirjosta.
Aikuisten oppimisen pohjoismaisen NVL-verkoston rahoittamassa pienimuotoisessa hankkeessa neljän tutkijan ryhmämme on penkonut eri maissa toteutettuja koulutushankkeita. Tavoitteena on arvioida, minkälaisia aikuiskoulutusprojekteja ja ohjelmia Pohjoismaissa on käynnistetty viime vuosina, ja mikä niistä on tehnyt onnistuneita.
Arviointihanke käynnistettiin islantilaisten aloitteesta. Maa oli kokenut kaksi talouden ja hyvinvoinnin perusrakenteita ravistelevaa kriisi. Ensin häipyi Nato tukikohtineen, sitten loput rahat sijoitussotkujen myötä. Kriisiä syvensi työvoiman keskimääräistä alempi koulutustaso ja jäljellä olevien elinkeinojen kapeus. Moni kylä oli hiipuvan kalanjalostuksen armoilla.
Islannista kerätyt koulutusesimerkit ovat mielenkiintoisia. Joukossa on toki tavanomaisiakin ratkaisuja uraneuvontoineen mutta myös innovatiivisia — jopa luovan hulluja — kokeiluja. Eräässä hankkeessa työttömät motivoitiin yliopistoon opiskelemaan ihan mitä tahansa innovaatioiden ja omien uravalintojen kehittämiseksi. Toisaalla metallialan ammattilaiset pistettiin yhteistyöhön taiteilijoiden kanssa. Koko kylä mobilisoitiin perusosaamista kehittämään.
Pienempiä kriisejä läpikäyneistä muista pohjoismaista on haalittu vastaavia hankkeita, joilla on tuettu työelämän muutoksissa selviämistä. Suomesta mukana ovat esimerkiksi Perlos, jossa tehtaan lakkautusta pehmennettiin koulutuksen ja ohjauksen avulla, ja itseoikeutetusti vähän koulutetuille aikuisille suunnattu Noste.
Arviointiin valikoituneissa projekteissa on vahva työelämäpainotus, vaikka suunnitelmassa puhutaankin koulutushankkeista, jotka on käynnistetty "pohjoismaisen hyvinvointivaltion säilyttämiseksi". Ilman työtä ja rahaa ei kuitenkaan ole hyvinvointia, joten painotus on selitettävissä.
Niin, ne menestystekijät. Koulutushankkeiden onnistumista tuntuu edistävän esimerkiksi verkostoimainen, yhteistyöhön pohjaava malli. Samoin esiin nousee organisaatioiden kyky omaksua uusia rooleja perinteisten tilalle. Prosessiarviointi lisää laatua kuten Noste osoitti. Tarvelähtöisyys ja uusien kohderyhmien tavoittaminen auttavat nekin, niin myös joustavat osallistumismahdollisuudet.
Koulutusfilosofisesti on hieman huolestuttavaa, että useimmat hankkeet on käynnistetty reaktiivisesti ratkaisuna johonkin jo päälle kaatuneeseen ongelmaan: Tehdas lopettaa, järjestetään tukea ja koulutusta. Pulaa työvoimasta, järjestetään lisäkoulutusta.
Valopilkkuja ovat muutamat ennakoivalla tai jopa muutosta tuottavalla otteella kehitetyt hankkeet. Ruotsissa Vincent-ohjelman pienyrittäjät valtaavat kansanopistoja viikonloppuisin pohtimaan yritystensä kehittämismahdollisuuksia.
Julkaistu: 19.10.2011 klo 7:00
Lukijoiden kommentteja
Ennakointitietoa on olemassa, esimerkkinä vaikkapa Ennakoinnin sähköinen tietopalvelu ENSTI, mutta osataanko sitä käyttää hyväksi? Onkohan reaktiivisiin koulutushankkeisiin helpompi saada rahaa? Liian paljon on mielestäni edelleen "hätäapukoulutushankkeita".
Jyri Manninen on aikuiskasvatustieteen professori Itä-Suomen yliopistossa. Hän on tutkinut, miksi aikuiset osallistuvat koulutukseen, miten koulutus vaikuttaa ja miten sitä tehdään.
Manninen on opiskellut kansalaisopistossa myönteistä ajattelua ja saaristolaivurin taitoja. Hän kehittää itseään metsälenkeillä ja luonnossa. Myös matkailu avartaa.
jyri.manninen[ät]uef.fi