Mikä miestä liikuttaa
Miesten vähäinen määrä vapaan sivistystyön oppilaitoksissa on ikuinen ihmettelyn aihe. Ilmiöstä on paljon tutkimustietoa.
Ensimmäisenä voi tietysti kysyä, miksi me aikuiskasvattajat emme anna ihmisten — tässä tapauksessa miesten — olla rauhassa. Jos ja kun koulutukseen osallistuminen ei kiinnosta, miksi ihmeessä ihmisiä pitäisi väen väkisin houkutella kaiken maailman hömppäkursseille, joista ei ole mitään hyötyä.
Vastaus löytyy tietysti aikuiskoulutususkoon hurahtaneiden perusongelmasta, eli koska meillä on Tieto koulutuksen Hyvää Tekevästä Voimasta, koemme velvollisuudeksemme ilosanoman levittämisen kansan keskuuteen.
Miesten osallistumisaste omaehtoiseen aikuiskoulutukseen on ollut vuodesta 1980 alkaen 11 prosenttia, joskin vuonna 2000 se hetkeksi hypähti 12 prosenttiin. Vapaan sivistystyön oppilaitosten opiskelijoista 70 prosenttia on naisia. Ainoastaan liikunnan oppilaitoksissa naisia on hieman alle puolet opiskelijoista. Alla esitän joitakin koottuja selitysyrityksiä ilmiölle.
Saatan avata Pandoran lippaan, mutta mainitsenpa silti koulun kaiken pahan alkuna ja juurena. Kouluhan on naisten käsissä, ja se on myös rakennettu enemmän tyttöjä kuin poikia varten. Itselläni oli yksi ainut miesopettaja, joka saikin sitten opiskelun aivan uudelle uralle. Terveisiä vaan Pekka Sutiselle Pielavedelle.
Tytöt viihtyvät koulussa keskimäärin paremmin, vaikka tutkimusten mukaan heiltä vaaditaan parempaa suoriutumista kuin pojilta. Silti poikien koulumenestys on tuskan takana, ja veikkaisin että poikien — eli tulevien miesten — koulukokemukset ovat vähemmän myönteisiä kuin kilteillä tytöillä. Kolme neljäsosaa kansalaisopistojen päätoimisesta opetushenkilöstöstä oli naisia vuonna 2008, joten siellä opintoja harkitsevalle miehenköriläälle on edessä paluu lapsuuden koulukokemuksiin.
Ja nuo naispuoliset tuntiopettajat tuskin opettavat autojen tuunausta tai veistoa, joita raavas mies saattaisi ehkä opiskella miehisyyttään menettämättä. Kurssitarjonta siis jo itsessään määrittelee paljon osallistujien sukupuolijakaumaa. Uusia, miesystävällisiä aiheita tarjolle, niin mieskin saattaa liikahtaa.
Naisten opiskeluaktiivisuutta selittää myös naisten korkeampi koulutustaso, sillä on tilastollinen fakta, että mitä pidemmälle on kouluttautunut, sitä aktiivisemmin osallistuu myös aikuiskoulutukseen, mikä on hassua sekin. Vähemmän koulutetuilla - joita siis alkaa löytyä miesten joukosta yhä useammin - suhtautumistapa koulutukseen on myös yleisemmin välineellinen, eli koulutukseen osallistutaan vain, jos siitä on jotain välineellistä hyötyä, kuten palkankorotus, työpaikka tai jakkara. Naisilla sen sijaan opiskelu ja oppiminen ovat jo ilo sinänsä, kuten heille on koulussa aikoinaan päähän taputtelu opettanut.
Puhumattakaan, että miehillä olisi samanlainen outo kokemusten jakamisen tarve, joka puolestaan riivaa naisia osallistumaan ryhmämuotoiseen koulutukseen jo pelkästä ryhmään kuulumisen ilosta. Onko se jokin omituinen kivikautinen jäänne siitä, että kotiluolalla piti tulla lauman kanssa toimeen miesten ollessa metsästysretkillään?
Paljolti miesten osallistumattomuutta selittävät myös mielikuvat. Minkälaisia mielikuvia vapaan sivistystyön oppilaitokset herättävät?
Julkaistu: 8.4.2010 klo 7:00
Jyri Manninen on aikuiskasvatustieteen professori Itä-Suomen yliopistossa. Hän on tutkinut, miksi aikuiset osallistuvat koulutukseen, miten koulutus vaikuttaa ja miten sitä tehdään.
Manninen on opiskellut kansalaisopistossa myönteistä ajattelua ja saaristolaivurin taitoja. Hän kehittää itseään metsälenkeillä ja luonnossa. Myös matkailu avartaa.
jyri.manninen[ät]uef.fi