Koulutuspolitiikka on valintoja, arvoja ja painotuksia. Historiasta löytyy hauskoja esimerkkejä siitä, mitä eri aikoina on pidetty arvokkaana ja tavoittelemisen arvoisena.
Esimerkiksi 1800-luvun lopulla sivistys ja kansalaiskasvatus olivat arvossaan, kun rakennettiin kansalaisyhteiskuntaa. Kansasta haluttiin raitis, siveä ja ainakin yleissivistyksen alkeet omaava voima, joka mahdollistaisi itsenäistymisen ja suomalaisen kulttuurin synnyn. Alkion opit olivat arvossaan, Snellmanin nimeen vannottiin. Syntyi kansakoulujärjestelmä, Jukolan veljeksetkin saatiin viimein opintielle, ja kansakunta vaurastui.
Naapurihuoneen kollega nosti taannoin eräässä keskustelussa esiin Eero Ojasen ajatuksen siitä, että "Suomi on sivistyksen tuote" ja samalla kysymyksen, onko Suomella enää varaa kouluttautua ja sivistyä. Käytiin seuraavaksi läpi keskeisten aikuiskoulutustoimijoiden kanssa vapaan sivistystyön eittämättömiä hyötyjä ihmisille ja yhteiskunnalle.
Kuulolla ollut keskeinen kuntapäättäjä latisti hyvin alkaneen tunnelman lupaamalla, että vapaa sivistystyö on se ensimmäinen josta karsitaan, kun aletaan etsiä lisää koulutussäästöjä. Se sivistyksestä. Siihen ei siis ole varaa. Enää.
Koulutuspolitiikassa ei ole 1800-luvun lopun kulta-ajan jälkeen enää aikuisten sivistykselle pantu yhtä suurta painoa. Ammatillinen koulutus on mellastanut 1950-luvulta lähtien. Unescon toimesta tapahtui 1970-luvulla pieni hairahdus elinikäisen oppimisen politiikassa itsensä kehittämisen ja ihmisenä kasvun suuntaan, mutta siinäkin on palauduttu 2000-luvulla vahvaan työelämälähtöisyyteen. Elinikäisen oppimisen tavoitteena on työllistettävissä oleva (ei siis välttämättä työllistetty) eurokansalainen, joka turvaa kansakunnan taloudellisen kilpailukyvyn globaaleilla markkinoilla.
Eräässä verkkokeskustelussa nostettiin juuri esille kysymys siitä, missä vapaa sivistystyö tapahtuu jatkossa, kun uusliberaalit säästäjät ovat säästäneet suomalaisen koulutusjärjestelmän loppuun. Olisiko verkko ja erityisesti sosiaalinen media sellainen foorumi, jonne sivistyksen työt siirtyvät kuntataloutta rasittamasta? Ajatusta vierastaa moni vannoutunut humanisti, mutta entä sitten kun kirjastojakin aletaan sulkea ja viimeinenkin sivistyskuppila muuttuu karaokebaariksi? Missä tapahtuu vuorovaikutus, tuo sivistyksen käyttövoima ja ilmiasu?
Tunnelin päässä on nähtävissä valoa, eikä se välttämättä ole lähestyvä juna. Helmikuussa 2010 järjestettävään Aikuiskasvatuksen tutkijatapaamiseen on tulossa hyvä sivistyksen asiaa sivuava teemaryhmä. Tutkijoilla on siten erinomainen mahdollisuus nostaa sivistyksen teema pöydälle, ja sivistää ainakin toinen toisiaan.
Julkaistu: 20.10.2009 klo 12:38
Jyri Manninen on aikuiskasvatustieteen professori Itä-Suomen yliopistossa. Hän on tutkinut, miksi aikuiset osallistuvat koulutukseen, miten koulutus vaikuttaa ja miten sitä tehdään.
Manninen on opiskellut kansalaisopistossa myönteistä ajattelua ja saaristolaivurin taitoja. Hän kehittää itseään metsälenkeillä ja luonnossa. Myös matkailu avartaa.
jyri.manninen[ät]uef.fi