Onko kehitys jo kehittynyt loppuun?
Kansalaisopistojen liiton (KoL) 90-vuotisjuhlissa oli mainio ja juhlavan rento, tai rennon juhlava, ohjelma. Se rakentui mukavasti historian ja nykyhetken teemojen ympärille.
Historiaa edusti näyttelijä Helka-Maria Kinnusen tulkinta Severi Nuormaan tarinasta, joka palautti tehokkaasti mieliin vapaan sivistystyön historialliset tavoitteet ja kansakunnan syntyyn liittyvät kamppailut, joiden seurauksena esimerkiksi Nuormaa joutui lähtemään maanpakoon välttääkseen Siperiaan karkotuksen. Hänellä kun oli työväenopistossaan tapana sivistää kansaa suomalaisiksi eikä venäläisiksi.
Vapaan sivistystyön historia on mielenkiintoinen. Tavoitteenahan oli alkuvaiheessa sivistymättömän kansan eli käytännössä työväen sivistäminen. Motiivit tosin vaihtelivat, yksi ryhmittymä halusi estää vallankumouksen kansaa sivistämällä, toinen porukka taas saada sellaisen aikaan. Välissä puuhastelivat raittiusliikkeen, kirkon ja kansallisvaltion tavoitteita edistämään pyrkivät tahot, jotka halusivat tehdä kansasta raittiin, uskovaisen ja suomalaisen. Taisipa olla lisäksi myös ryhmittymä, joka hyvää hyvyyttään ajoi vain kansan parasta yleensä.
Ainakin jotkin tavoitteet ovat toteutuneetkin. Liitto voikin hyvällä (?) omallatunnolla pudottaa nimestään jo työväen pois, ja jatkaa uudella nimellä pelkkänä KoLlina seuraavaksi kansalaisten kasvattamista. Työväkihän on maasta jo kadonnut, tai ainakin siirtynyt äänestämään uusia työväenpuolueita, kuten kokoomusta ja Soinia.
Nuormaan tarina rakensi hyvän aasinsillan omaan esitykseeni, jossa pyrin herättämään ajatuksia vapaan sivistystyön ja muutoksen välisestä suhteesta.
Esitykseni pääsanoma oli, että vapaalla sivistystyöllä näyttää nyt olevan yhteiskunnassa lähinnä sopeuttava tehtävä. Opinnot eivät ainakaan valmista saati villitse kansalaisia kovinkaan radikaaliin yhteiskunnalliseen liikehdintään, eivätkä edes henkilökohtaisiin muutoksiin. Vapaalta sivistystyöltä ja aikuiskasvatukselta yleisemminkin näyttäisi kadonneen sille alun perin ominainen muutosta tuottava ja edistävä luonne, josta saamme kyllä lukea suurien teoreetikkojen ja ajattelijoiden kirjoista, mutta jota kukaan ei enää käytännössä harrasta.
Ainakaan kukaan juhlassa paikalla olleista rehtoreista ei tunnustanut tunteneensa tarvetta lähetä maanpakoon opistonsa liian radikaalin opintotarjonnan takia.
Jos Severi Nuormaan ja kumppaneiden opistoissa olisi luettu Kiven ja Snellmanin sijasta Dostojevskiä ja opeteltu ripaskaa, olisi kyseessä ollut samanlainen sopeuttava opiskelukulttuuri kuin tällä hetkellä. Onneksi ei ollut. Matti Vanhanenkin on sentään mukavampi pääministeri kuin Vladimir Putin.
Julkaistu: 17.6.2009 klo 7:00
Lukijoiden kommentteja
Jutusta on havaittavissa kirjoittajan etääntynyt asenne työväen luokasta (onko sitä vai ei) ja korkeakulttuurinen kuvittelu, että maassamme ei olisi enää ns. sivistymättömiä ihmisiä. Kuitenkin yhteiskuntamme toiminnan kannalta tärkeitä tehtäviä suorittavat usein henkilöt, jotka ainakin ennen luettiin kuuluvaksi työväkeen ja osittain myös sivistymättömään kansanosaan. He ovat vain kovin usein maahanmuuttajia tai muuten huonommassa asemassa olevia henkilöitä.
Se että vapaalta sivistystyöltä (mitähän se sitten lieneekin) näyttää kadonneen sille ennen ominaiset piirteet, johtunee siitä, että sitä harrastavat ihmiset ovat vieraantuneet työläiskulttuurista ja ns. työtä tekevästä väestöosasta ja keskittyvät vain korkeakulttuuriin ja itsensä aikuiskasvatukseen.
Nykyisessä valossa ajatellen Matti Vanhanen ei sopisi pääministeriksi mihinkään itseään sivistyneeksi kutsuvaan valtioon.
Itse kirjoittajan kalvosarjasta tulee mieleen kysymys siitä, kuinka läpinäkyviä kyselytutkimuksen tulokset oikein ovat. On varsin helppoa löytää laajasta kyselytutkimuksesta omia tavoitteita tukevia väittämiä, vaikka niiden osuus vastauksista saattaa olla vähäinen, jopa vailla merkitystä. Tätä ei nyt kuitenkaan voi todentaa esimerkkien perusteella, joten olisin kaivannut enemmän läpinäkyvyyttä.
Yhteiskunta ei kuitenkaan ole vielä valmis ja virheetön, kaikkea muuta!
Jos Vapaan sivistystyön nimissä puuhasteleva yhteisö haluaa tulevaisuudessakaan saavuttaa samoja merkittäviä tuloksia toiminnassaan, kuin mitä esim. raittiusliike ja työväenliike aikanaan, niin sen tulisi palata korkealta jalustaltaan maan tasalle ja kirjoittaa ja puhua niin kansan- (kansojen) omaisesti, että myös maahanmuuttajat ja alemmalle sivistystasolle jääneet suomalaisetkin sitä ymmärtäisivät.
Vaikka tämän kirjoittaja on opistotason insinööri enkä tunnusta itseäni täysin tolloksi, on minun tunnustettava, että en ymmärtänyt huomattavaa osaa kalvoissa käytetyistä ilmeisesti englannin kielisistä termeistä (kielitaidon puute ja oppimis- haluttomuus) Ehkä syynä oli myös saaristolaivurikoulutuksen puuttuminen
Jyri Manninen on aikuiskasvatustieteen professori Itä-Suomen yliopistossa. Hän on tutkinut, miksi aikuiset osallistuvat koulutukseen, miten koulutus vaikuttaa ja miten sitä tehdään.
Manninen on opiskellut kansalaisopistossa myönteistä ajattelua ja saaristolaivurin taitoja. Hän kehittää itseään metsälenkeillä ja luonnossa. Myös matkailu avartaa.
jyri.manninen[ät]uef.fi