Osaamisen tavoittelijat

Yliopistoissa kirjoitetaan parhaillaan opetussuunnitelmia uuteen muotoon, osaamistavoitteisiksi. Kun tähän asti on kerrottu, mitä kurssilla käsitellään, nyt pitää arvata, mitä opiskelija osaa kurssin käytyään.

Uudistus mullistaa yli 300 vuotta vanhan akateemisen perinteen.

Oikeasti mullistus ei ole suuri, vaikka se onkin järisyttänyt ainakin opettajien mielenrauhaa. Enemmänkin muutos tarkoittaa erilaista kirjoittamisen tapaa. Sen sijaan että opintojakson kuvaukseen kirjoitetaan, mitä opetetaan, kuten "Kurssilla käydään läpi kengännauhojen sitomista", pitääkin kirjoittaa, mitä opiskelija opintojakson suoritettuaan — toivottavasti — taitaa, esimerkiksi "Opiskelija osaa sitoa kengännauhat."

Osaamistavoitteisuus on sidoksissa Bologna-prosessiin, kuten monet muutkin yliopistouudistukset. Jotta aikaisemmin hankittua osaamista voidaan tunnistaa ja hyväksilukea (AHOT), pitää kuvata, mitä osaamista kurssin käyneellä olisi tarkoitus olla.

Uudistus on herättänyt paljon keskustelua etenkin kasvatusalan yliopistoihmisten joukossa. Syitä on monia ja suurimpia se, että osaamistavoitteet keksi Benjamin Bloom vuonna 1956. Vaikka samoihin aikoihin Suomeen tullut Coca-Cola on edelleen käytössä, vanhojen kaivelu herättää epäluuloa kasvatustieteen uudempiin virtauksiin tutustuneissa. Myös hallintolähtöisyys häiritsee, eli virkamiehet tuputtavat professoreille uusia kirjoitustehtäviä.

Vastustusta synnyttää lisäksi käsitys, että yliopistossa tuotettavaa osaamista voi hankkia vain alan professorin luennoilla. Eräs vastarannan kiiski uhkasi romuttaa AHOT-vaatimukset kirjoittamalla kaikkiin osaamistavoitteisiin sanan 'tieteellinen': "Opiskelija osaa sitoa kengännauhansa tieteellisesti."

Osaamistavoitteissa on paljon hyvääkin. Ne avaavat etenkin opiskelijalle nykyistä paremmin opiskelun tavoitteita ja auttavat arvioimaan, onko tavoitteet saavutettu. Ehkä joku professori havahtuu miettimään opetustaan uudella tavalla, oppimisen näkökulmasta. Samoin mahdollisuus lukea hyväksi aiempi osaaminen on asiallinen tavoite, sillä kengännauhojen sitomisen opettelu ei välttämättä motivoi, jos sen osaa koulutukseen tullessaan.

Ammattikorkeakoulut ovat monessa asiassa edellä yliopistoja. Erityisesti osaamistavoitteissa siellä ovat jo arkipäivää monet asiat, joista yliopistoissa ei ole vielä kuultukaan. EQF ja NQF ovat hallussa, ja esimerkiksi Mikkelin ammattikorkeakoulussa AHOT-käytäntöjä kehitetään osana elinikäisen oppimisen korkeakoulun luomista.

Julkaistu: 26.1.2011 klo 7:00

Delicious Facebook Kerro kaverille

Keskustele aiheesta »