Paneelikapina
Kun edellisessä blogissani kritisoin paneelien käyttöä, sain pienen palautepiikin. Rohkeimmat kommentoivat blogin alla olevaan keskustelutilaan, jota olemme toimituksen kanssa yrittäneet provosoida käyttöön jo vuoden päivät. Muuta palautetta tuli suoraan sähköpostiin.
Kiitos kommenteista. Mukava huomata, että blogilla on jokunen lukijakin.
Kaikki kommentoijat olivat samaa mieltä paneeleista ja kiittelivät osuvasta kritiikistä. En kuitenkaan haluaisi profiloitua valtakunnallisena paneelikriitikkona, saati heitellä ensimmäisiä kiviä, varsinkaan näin joulun alla, kun osa lahjoistakin on toivon mukaan vielä tulematta. Mutta joku tolkku ja uudistus konferenssien toteutukseen pitäisi saada.
Perushaastehan on siinä, kuinka usean sadan osanottajan konferenssissa saadaan toteutettua keskusteluja ja yleisöä osallistavampia työmuotoja perinteisten asiantuntijaluentojen lomaan. Paneelejakin voi toki järjestää, jos ne tehdään viksusti, eli puheenjohtajalle jokin rooli, puhujille aikarajat ja yhteisiä teemoja, joista oikeasti keskustellaan.
Paneelien vaihtoehtoja kyllä löytyy. Yksi toimivaksi havaittu vaihtoehto on Kalamalja, jossa jo keskustelijoiden sijoittelu ruokkii vuorovaikutusta yksinäisten höpinöiden sijasta. Parhaassa tapauksessa keskustelijat myös vaihtuvat session aikana, mutta itse asia etenee.
Yleisesti tunnettu ja toimivakin työmuoto on myös World Café. Siinä yhteistoiminnallisen oppimisen periaatteita soveltaen työstetään pöytäryhmissä joitakin teemoja. Toimii kokemukseni mukaan jopa usean sadan hengen seminaareissa.
Uusi teknologia tarjoaa työkaluja yleisön osallistamiseen. Tekstiviesteillä voi lähettää reaaliaikaisia kommentteja ja kysymyksiä puhujalle, ja kun ne heijastaa (ainakin kerran näin tehtiin puhujan tietämättä) suoraan seinälle puhujan selän taakse PowerPoint-sulkeisten rinnalle, syntyy lystiä vuorovaikutusta yleisön ja esityksen välille.
Hypermoderni tapa on käyttää tekstiviestien sijasta vaikkapa Twitteriä, Qaikua tai muita sosiaalisen median härpäkkeitä, joita kaikkia testattiin viikonloppuna Sometu-verkoston seminaarissa. Vaikka nämä sosiaalisen median pioneerit ovatkin monella tavalla oma eläinlajinsa, oli mielenkiintoista seurata kuinka World Cafe- ja Kalamalja -työmuotoja terästettiin kuin jouluglögiä erilaisilla etäosallistumisen ja vuorovaikutuksen mahdollistavilla tekniikoilla. Tämän virtuaalisen parven menoa voi seuraavan kerran ihailla vaikkapa ITK-tapahtumassa.
Jouluglögistä aasinsiltaa pitkin sananen jouluksi. Kansanvalistusseura teetti vuonna 1999 tauluja, joissa on Uusi Helmikuun Manifesti eli ohjeita Kansalaiselle. Ohjeita on 13, tässä kaksi poimintaa, numero 7 paneelien pitäjille:
"Oivaltakoon erehtymällä - tehköön hän virheitä ja ottakoon opiksi. Virhe päivässä pitää vireänä."
Ja numero 8 meille kaikille joulun ohjeeksi:
"Laiskotelkoon luovasti - hyljätköön hän kiiruun tärkeyden mittarina. Olkoon luova laiskuus hänen avaimensa terveyteen ja tehokkuuteen."
Aiemmin Sivistyksessä:
Julkaistu: 16.12.2009 klo 7:00
Jyri Manninen on aikuiskasvatustieteen professori Itä-Suomen yliopistossa. Hän on tutkinut, miksi aikuiset osallistuvat koulutukseen, miten koulutus vaikuttaa ja miten sitä tehdään.
Manninen on opiskellut kansalaisopistossa myönteistä ajattelua ja saaristolaivurin taitoja. Hän kehittää itseään metsälenkeillä ja luonnossa. Myös matkailu avartaa.
jyri.manninen[ät]uef.fi