Poroja ja pedakomiikkaa
Yliopistoissa on ikkunat, jotta tutkijoilla säilyy jonkinlainen todellisuuskytkentä. Omasta ikkunastani näkyy vain normaalikoulun pihalle, joten aikuiskasvatustieteilijänä joudun ajoittain tekemään ihan fyysisiä siirtymiä oikeaan maailmaan. Viime viikolla sellaiseen oli mainio mahdollisuus, kun osallistuin Lapin opistopiirin perinteiseen Kaamosseminaariin Luostolla.
Seminaari antoi hyvän kuvan kansalaisopistojen ajankohtaisista haasteista ja erityisesti Pohjois-Suomen kansansivistyksestä. Luonnollisesti pinnalla olivat vapaan sivistystyön kehittämisohjelmasta nousevat koko maan opistoja koskevat asiat, kuten laatutyö.
Pohjoisen opistoilla on myös omia painotuksia, joista pohjoiskalotin alueellinen yhteistyö oli ohjelmassa vahvasti esillä. Seminaarissa oli mukana Norjan, Ruotsin ja Venäjän pohjoisosien aikuiskasvatustoimijoita. Myös CIMO:n kautta tarjolla olevia uusia liikkuvuusrahoituksia esiteltiin. Historiallisessa muisteluosuudessa tosin todettiin, että 40 vuotta toiminnassa ollut opistopiiri on liikkunut sujuvasti jo vuosikymmeniä kaikkiin ilmansuuntiin.
Lappilaisesta toiminnasta ja Lapin erityispiirteistä jäivät päällimmäisenä mieleen hyvät verkostot ja suuret etäisyydet. Verkostoista juorusi hyvä henki ja syntymässä oleva Revontuli-opisto, jossa toteutetaan alueellista yhteistyötä käytännössä. Etäisyyksistä kieli erään käsityöaineiden opettajan toimenkuva, johon kuuluu 1000 kilometriä autoilua viikossa opetuspaikasta toiseen. Hän omistaa myös kolme poroa.
Mielenkiintoinen osuus oli vapaan sivistystyön toimijoiden osaamista ja pätevyyttä kartoittavan tutkimuksen alustavien tulosten esittely. Kansalaisopistojen opettajilta puuttuu kuulemma eniten osaamista monikulttuurisuuden huomioimisessa, verkko-opetustaidoissa ja aikuispedagogiikassa.
Tuloksia esitellyt Jyrki Jokinen ihmetteli erityisesti jälkimmäistä taitopuutetta. Keskustelussa pohdittiinkin, onko käsite ymmärretty ylipäätään oikein. Varmaankaan ei, koska kyseessä on hyvin omituinen termi.
Pedagogiikka-termi tulee Kreikan sanasta Paidagogos, jolla antiikin aikaan kutsuttiin pojat kouluun saattavaa orjaa ja joka tarkoittaa sananmukaisesti "poikien ohjaamista". Kansalaisopistojen opettajilta puuttuu siis osaamista aikuisten poikien ohjaamisessa. Tuskin kovin vakava puute.
Pedagogiikka-termille on aikuiskasvatuksen piirissä esitetty vaihtoehdoksi andragogiikkaa, mutta siinäkin on ongelma: se tarkoittaa "miesten ohjaamista". Myös humanagogiikkaa on tarjottu, ja ikääntyneiden kohdalla gerogogiikkaa. Vääräleuat ovat nimenneet koko asian pedakomiikaksi.
Termeistä huolimatta keskustelu valmistumassa olevasta osaamiskartoituksesta jatkuu viimeistään Kansalaisopistojen liiton (KoL) Tammiseminaarissa Lahdessa.
Julkaistu: 18.11.2009 klo 10:08
Jyri Manninen on aikuiskasvatustieteen professori Itä-Suomen yliopistossa. Hän on tutkinut, miksi aikuiset osallistuvat koulutukseen, miten koulutus vaikuttaa ja miten sitä tehdään.
Manninen on opiskellut kansalaisopistossa myönteistä ajattelua ja saaristolaivurin taitoja. Hän kehittää itseään metsälenkeillä ja luonnossa. Myös matkailu avartaa.
jyri.manninen[ät]uef.fi