Tipaton tammikuu

Tippaakaan ei tämä tutkija levännyt tammikuussa. Olisiko tämä sellainen tipaton tammikuu, josta ihmiset kovasti puhuvat?

Itäsuomalaisen aikuiskasvatustieteen saralla on ollut tapahtumien ja muutosten ruuhka, josta näkyvin on ollut uusi Itä-Suomen yliopisto ja siihen liittyvä osastonjohtajan pesti. Samalla on päässyt sekaantumaan kansainvälisiin projekteihin, vapaan sivistystyön osaamisen ihmettelyyn ja Educa-messuihin.

Itä-Suomen yliopisto aloitti 1. tammikuuta 2010. Suomen kolmanneksi suurin yliopisto saatiin kasaan yhdistämällä Kuopion ja Joensuun yliopistot. Kyseessä on Helsingin yliopiston kanssa Suomen laaja-alaisin yliopisto.

Yliopiston strategiaa hiottiin tammikuun viimeisellä viikolla, ja tulevaisuus näyttää, miten esimerkiksi aikuiskasvatustiede profiloituu ja muotoutuu jatkossa. Uudessa Kasvatustieteiden ja psykologian osastossa - jonka johtajaksi ilokseni jouduin - on uusiin avauksiin hyvät eväät, sillä yhteistyökumppaneita löytyy omasta takaa esimerkiksi aikuisten erityispedagogisiin teemoihin ja organisaatiopsykologiaan liittyen, unohtamatta tietenkään vanhaa kunnon aikuisohjausta.

Matalalennon lomassa piti järjestää suomalais-balttilainen projektikokous, sillä Linba-projektin asioita edistettiin Joensuussa kolmen päivän ajan. Yksi päätavoite on herättää keskustelua koulutuspoliittisista eroista Suomen ja Baltian maiden välillä, minkä vuoksi porukan vahvistuksena oli kolme toimittajaa Baltian maista toimittaja Sirkku Määtän luotsauksessa.

Vaikka 13 hengen liikuttelu ja kokousjärjestelyt käykin työstä, on se myös antoisaa. Vitivalkoinen Pohjois-Karjala lumisine maisemineen ja karjalanpiirakoineen jätti hyvän mielikuvan, ja savusaunotus 30 asteen pakkasessa oli piste iin päälle. Kukaan ei tietääkseni kuitenkaan sairastunut.

Välissä piti piipahtaa Kansalaisopistojen liiton Tammiseminaarissa, jota ennakoin jo edellisessä blogissa. Odotusten ja ohjelman mukaan yksi pääteemoista oli vapaan sivistystyön osaamisen arviointi, jonka ihmettely varmasti alkaa nyt kunnolla, kun raportti on julkaistu. Hauska yksityiskohta oli erään puhujan kamppailu dokumenttikameran kanssa. Opetusteknologian hallinnassa on ilmeisesti todella kehittämisen varaa kuten arviointi toteaa.

Kuukausi huipentui Educa-messuille, jossa olin julistamassa vapaan sivistystyön opintojen terveysvaikutusten ilosanomaa.  Kyseessä oli siten tavallaan paluu aika tarkalleen vuosi sitten julkaistuun ensimmäiseen blogiini. Pikakierros messualueella antoi kuvan, että suurinta hypeä tällä hetkellä koulujen kehittämisen alueella ovat älytaulut, mutta joukossa oli vihreinä pilkkuina myös muutamia piristäviä pienyrittäjiä, kuten kestävän kehityksen ja teatteripedagogiikan edistäjiä.

Virkkusen Henna puhui sujuvasti suomalaisen koulutuksen tulevaisuudesta. Suurin ryysis oli erään esittelytiskin edessä, mutta tarkemmin asiaan perehdyttyäni kyseessä ei ollutkaan jonkun suuren pedakoomisen innovaation esittely, vaan hiustenhoitotuotteiden näytejakelu. Muistaakseni jonkin taannoisen tutkimuksen mukaan opettajilla on suuret ulkonäköpaineet, joten yrittäjä oli onnistunut kohderyhmäanalyysissaan hyvin.

Aiemmin Sivistyksessä:

Pohjois-Karjala loisti esimerkillään

Aikuiskoulutuspolitiikat syyniin

Julkaistu: 1.2.2010 klo 9:00

Keskustele aiheesta »