Uusiin hommiin
Euroopan unionin neuvosto julkisti toukokuun alussa elinikäisen oppimisen avaintaitoja koskevan linjauksen, jossa erityisesti nuorten oppimisen reunaehdot rajattiin varsin selvästi työelämän oravanpyörän sisään. Unionin aloitteen vapaa käännös "uudet taidot uusiin hommiin" onkin hyvin kuvaava.
Neuvoston kokouksen aiheena oli otsikon mukaan kasvatus, nuoret ja kulttuuri, mutta ilmeisesti ajanpuute tai muu syy jätti viimeisen teeman käsittelyn vähemmälle. Ainakaan julkilausumassa ei mainita kulttuuria tai varsinkaan sivistystä.
Ehkä rinnalle on kohta tulossa joku vastaava sivistyspoliittinen linjaus, jossa sivistys ja kulttuuri otetaan myös elinikäisen oppimisen piiriin. Tai ehkä ei. "Uusi sivistys — uusi Eurooppa"? Olisiko EU jatkossa jotenkin huonompi paikka, jos vaikka otettaisiin oppia valistuksen ajan sivistyspyrkimyksistä, eurooppalaisesta kulttuuriperinnöstä ja humanismista.
Sivistys raportoi toukokuussa Heljä Misukan terveiset kokouksesta. Vaikka jutussa nostettiinkin keskiöön nuorten yhteiskuntataidot, on pääpaino ohjelmassa vahvasti työelämän tarpeissa. Koko koulutusjärjestelmä valjastetaan siinä vain ja yksinomaan työantajien ja työmarkkinoiden työkaluksi, joka tuottaa täsmätaidoilla varustettuja joustavia osaajia kulloinkin tarjolla oleviin tehtäviin. Iskusanoja ovat "siirrettävät taidot" ja "erilaisiin työympäristöihin sopeutuminen". Lopussa ehdotetaan "henkilökohtaisen taitopassin" käyttöönottoa.
Varsinaisista nuorten yhteiskuntataidoista ei puhuta. Sen sijaan käytössä ovat jo klassiset "aktiivinen osallistuminen yhteiskuntaan" ja "aktiivinen kansalaisuus". Tyhjiä käsitteitä, jotka poliitikkojen haavekuvissa redusoituvat aktiiviseksi äänestäjäksi, joka vuosi toisensa jälkeen legitimoi valtaapitävien olemassaolon. Hiemankin aktiivisempia kansalaisia ohjataan sitten pampulla.
Neuvoston linjaus pohjautuu taitoalueiden määrittelyn ideaan, jota etenkin englantilaiset kollegat ovat harrastaneet pitkään. Teimme 1990-luvun puolivälissä yhteistyössä tutkimuksen, jossa vertailtiin eri maissa yliopistoista valmistuvien taitoja ja yritysten odotuksia. Tavoitteena oli arvioida, löytyykö taitojen kohtaanto-ongelmia (skills mismatches). Oli riemastuttavaa löytää sama termi nyt neuvoston julkilausumasta, olimmehan selvästi aikaamme edellä.
Taitoalueita löytyi yhteensä 43 kappaletta. Tällä tiedolla on mukava kiusata opiskelijoita. Työllistymisstressi lisääntyy keskimäärin 34 prosenttia, kun taitolistan heijastaa valkokankaalle.
Mitään suuria taitokuiluja valmistuvien maistereiden osaamisen ja yritysten odotusten väliltä ei löytynyt. Mielenkiintoinen tulos sen sijaan oli se, että eri maissa taidot ja samalla myös odotukset olivat varsin erilaisia. Kun suomalainen ja saksalainen yrittäjä haluaa konkreettiset työhön liittyvät taidot omaavan työntekijän, tanskalainen odottaa sosiaalista, hyvät ryhmätyötaidot omaavaa seuraihmistä. Konkreettisilla taidoilla ei ole sen sijaan paljon väliä Tanskan työmarkkinoilla.
Julkaistu: 2.6.2010 klo 7:00
Lukijoiden kommentteja
Kuten Jyri tiedät, samaan syssyyn OKM:n hallinnonuudistuksen kanssa tuli muun muassa yliopistoille pikaiselle "lausunnolle" lakiesitys tutkintojen ja muun osaamisen viitekehyksestä, mikä muistuttaa siitä, ettei hallintomuutos ole yksittäinen ja erillinen toimenpide.
Euroopan kielellä toki ilmaisu on Qualifications Framework - pätevyyksien viitekehys - jossa ihmisten oppimistulokset asetetaan kahdeksalle tasolle omaksuttujen tietojen, taitojen ja osaamisten mukaan. Tasokuvausten avulla niin yksilöiden, työorganisaatioiden kuin koulutuksen järjestäjien tulisi pystyä läpinäkyvästi tunnistaa pätevyydet "työhön" ja "opiskeluun".
Kuten Jyri toteat, standardoiduimmatkaan pätevyydet tuskin koskaan tulevat tarkoittamaan samaa eri ympäristöissä. Tärkeää näissä viitekehyksissä onkin niiden kasvatuksellinen viesti: ihmisyys redusoituu irrallisten markkinakelpoisten tietojen, taitojen ja osaamisten tuottamiseksi, oppija yksiköityy itseohjautuvaksi työllistyjä-oppijaksi ilman kollektiivisia kiinnikkeitä eikä oppimistuloksiin johtavan prosessin laadulla ole merkitystä. Angloamerikkalaisessa maailmassahan tätä on tehty jo pitkään, joten voi ihmetellä, eikö EU-Euroopan kannattaisi etsi toisenlaisia ratkaisuja.
Viitekehyksiin on sisäänrakennettu moninaiset valta- ja alistussuhteet. Jos suomalaiset halutaan sijoittaa mahdollisimman korkeille tasoille, ketkä ja missä pätevöityvätkään ilomielin epäitsenäiseen toimintaan toisten käskettävänä.
Naiivisti ajatellen elinikäisen oppimisen politiikan loppuun vieminen näyttäisi hyvältä, jos kasvatuksen kaikissa paikoissa kasvuprosesseja oikeasti tarkasteltaisiin elämänpituisesti ja suhteessa toisiin. Kasvatuksellisesti voisi kuitenkin vaatia, että ihminen pitäisi nähdä koko elämänsä ajan myös kokonaisena, vaikka elämänkulkujen ja yhteiskunnan toimintojen eriytyminen edellyttäisikin kasvatuksellista eriyttämistä. Utopistista on odottaa, että ensikertaisen koulutuksen jälkeen ihmisiin investoitaisiin oppimistarpeiden mukaan koko jäljellä olevan elämän ajan.
Vuosikymmenien kokemukset, kehitystyö ja tutkimus ovat auttaneet aikuiskasvatuksen järjestäjiä ja toteuttajia - ja aikuisia itseään - ymmärtämään toisiaan ja etsimään aikuisten erilaisuuksia kunnioittavia kasvatuksellisia toimintamuotoja. Jos niihin kertynyt viisaus heitetään hukkaan, mitä saadaan tilalle?
Kiitos Anja hyvistä ajatuksista ja kommenteista! Olisiko jollakulla viimeiseen kysymykseen (hyviä) vastauksia..? Tai muita kommentteja?
Blogissani mainitussa julkilausumassahan nuo osaamistavoitteet olivat keskeisessä asemassa, ja niitä ajetaan nyt myös yliopistoihin. Eli kun ennen on kirjoitettu ops-teksti sen mukaan, mitä kurssilla opetetaan, niin nyt sen mukaan mitä opiskelijan (kuvitellaan) osaavan kurssin jälkeen. Loistava innovaatio, jonka Bloom keksi jo 1950-luvulla.
Jyri Manninen on aikuiskasvatustieteen professori Itä-Suomen yliopistossa. Hän on tutkinut, miksi aikuiset osallistuvat koulutukseen, miten koulutus vaikuttaa ja miten sitä tehdään.
Manninen on opiskellut kansalaisopistossa myönteistä ajattelua ja saaristolaivurin taitoja. Hän kehittää itseään metsälenkeillä ja luonnossa. Myös matkailu avartaa.
jyri.manninen[ät]uef.fi