Vaaliteemavinkit
Aikuiskoulutus ei juuri nouse esille eduskuntavaalikampanjoissa. Onko syynä tasaisen varmasti toimiva aikuiskoulutusjärjestelmä, josta on vaikea keksiä mediaseksikkäitä vaaliteemoja vai aiheen tuntemattomuus?
Kehitettävää kyllä olisi, samoin äänestäjiä, sillä koulutukseen osallistuu joka toinen aikuinen.
Aikuiskoulutus, aikuisopiskelu ja kansansivistys eivät ole tietenkään isompien yhteiskunnallisten ongelmien rinnalla suuria murheenkryynejä. Homma toimii ainakin jotenkuten, ja ongelmat ovat sopivasti piilossa tai yksilöiden kohtaamia. Yhteiskunnalla ja monella aikuisopiskelijalla voisi silti mennä paremminkin, jos asioita kehitettäisiin, aluksi vaikka vaalilupauksissa.
Keräsin aikuisopiskelijoilta ideoita korjausta vaativista asioista. Jo päivän aikana syntyi pitkä lista epäkohdista, joista osa ei ehkä ole ihan eduskuntatason päätettävissä olevia asioita, kuten "oppilaitosten kahvilat kiinni iltaisin, kun aikuisopiskelijat niitä kansoittavat". Toiset taas voisi hyvinkin nousta vaalivaltiksi, jos joku ehdokas haluaisi niitä lähteä ajamaan. Näihin kuuluvat esimerkiksi kankeat säännökset ja oppilaitosten aikataulut, jotka vaikkapa viivästyttävät opintojen aloittamista muutosturvalla vuodella.
Aikuisopintotuessa riittäisi muutenkin kehitettävää, samoin aikuisten opintososiaalisissa eduissa. Perheellinen aikuisopiskelija on kummajainen valtiolle ja oppilaitokselle, VR:stä puhumattakaan. Aikuisdidaktiikan hallinnassa on puutteita — yksi aikuisopiskelija kertoi kuunnelleensa luennon aiheesta, miten luento on huono menetelmä aikuisopiskelussa. Aikuisten oppimisvaikeuksille ei osata tehdä vieläkään mitään.
Itse listaisin kehittämisalueiksi ainakin aikuiskoulutusorganisaatioiden toimintaedellytysten kehittämisen. Kaksi isoa toimijaa on ollut rahasotkujen syövereissä vuosia. Joko rosvot kiinni tai hallinnon ohjeet selviksi. Rakenteellisella "kehittämisellä" saisi kiusata vain erikoisluvalla. Yliopistojen katoamassa oleva elinikäisen oppimisen rooli tulisi palauttaa ja sitä tulisi vahvistaa. Erityisesti olisi turvattava avoimen yliopiston asema. Toimiikohan ammatillinen koulutus jo täydellisesti? Entä maahanmuuttajien kotouttaminen?
Kuntien kitsaus ja nousevat kurssimaksut vapaassa sivistystyössä nakertavat hyvinvointia ja osallistumismahdollisuuksia. Hyvät hankkeet, kuten Noste, kaipaisivat jatkoa. Suomelta puuttuu yhä elinikäisen oppimisen strategia. Osallistumisen tasa-arvo on kaukana ideaalista, ja aktiivisuuden kasautuminen jatkuu. Osallistumisaktiivisuus laskee, kun sitä pitäisi Lissabonin strategian mukaisesti nostaa tavoitteellisesti. Viron esimerkki osoittaa, että koulutuspolitiikalla siihen voidaan vaikuttaa, jos vain halutaan.
Aikuisten ohjaus- ja neuvontapalvelut olisivat kehitettävissä edelleen. Entä onko jokainen saanut vuoden aikana henkilöstökoulutusta tarvitessaan, kantavatko työnantajat kortensa kekoon tasapuolisesti? Joko sinulla on organisaatiosi strategiaan pohjaava henkilökohtainen kehittymissuunnitelma?
Julkaistu: 9.2.2011 klo 7:00
Jyri Manninen on aikuiskasvatustieteen professori Itä-Suomen yliopistossa. Hän on tutkinut, miksi aikuiset osallistuvat koulutukseen, miten koulutus vaikuttaa ja miten sitä tehdään.
Manninen on opiskellut kansalaisopistossa myönteistä ajattelua ja saaristolaivurin taitoja. Hän kehittää itseään metsälenkeillä ja luonnossa. Myös matkailu avartaa.
jyri.manninen[ät]uef.fi