Vääristynyt yhteisöllisyys
Kun aikuinen ihminen murhaa päättömästi, pitäisi myös aikuiskasvatustieteen ottaa asiaan kantaa. Norjan ampuja on selvästi kasvanut vinoon — miten ja millaisen oppimisprosessin kautta?
Kasvatustieteilijät eivät ole koskaan pystyneet estämään mitään maailman kriisejä. Korkeintaan olemme hiippailleet pölyn laskeuduttua koloistamme, pitäneet pari seminaaria ja analysoineet jälkikäteen, mikä kasvatus- ja koulutusjärjestelmässä on vialla, kun sotia syttyy tai kouluissa ammutaan.
Toki Unescossa, kouluissa ja päiväkodeissa toimitaan jatkuvasti ihmiseksi kasvamisen, rauhan ja toisten kunnioittamisen puolesta. Myös sivistystyö tekee parhaansa, kuten filosofi Eero Ojanen Sivistyksessä totesi.
Olisiko Norjan idiootti toiminut toisin, jos olisi osallistunut kansalaisopiston tai kansanopiston kursseille? Hän oli käynyt läpi normaalin kasvatus- ja koulutusputken, edennyt siinä ja suorittanut kaupallisen alan korkeakoulututkinnon — osallistunut jopa aikuisopiskelijana kaupallisen alan verkkokursseille.
Missä meni vikaan? Kenties syynä ovat lapsuuden traumat ja puiset lelut. Vai oppiko hän vasta aikuisiällä jotain sairasta?
Oppimisen teoreetikon Jack Mezirowin mukaan aikuisten oppimisessa keskeistä ovat kommunikatiivinen eli keskusteluissa ja vuorovaikutuksessa hahmottuva käsitys omista ja muiden ajatuksista ja vapauttava oppiminen.
Vapauttava oppiminen on vapautumista vääristyneistä ajattelu- ja toimintatavoista "autenttisen dialogin", suomeksi tasa-arvoisen keskustelun, kautta. Kaunis esimerkki olisi vaikkapa vääristyneistä rooliodotuksista vapautuminen vertaisryhmäkeskusteluissa.
Homma voi myös mennä pieleen, jos keskusteluseuraksi ja siten maailmankuvan muokkaajaksi valikoituu väärä yhteisö. Natseilla sellainen oli Hitler Jugend, kouluampujilla ja ostoskeskusten räjäyttäjillä samanhenkisten nettifoorumit, brittien mellakoijilla Blueberry-viestit.
Norjan ampujalla oli omia, vastaavia verkkoyhteisöjä, joissa hän sai vastakaikua ja lannoitetta vääristyneille ajatuksilleen. Ilmeisesti hän kehitteli lisäksi päässään ikiomia yhteisöjä ja säntäsi suorittamaan niiden siunaamaa ristiritaritehtävää.
Mezirow tarkoittaa vääristyneellä yhteisöllisyydellä tilannetta, jossa jokin alaryhmä luo itselleen vääristyneen käsityksen maailmasta. Sen vastapainona on sopimukseen perustuva solidaarisuus, jossa tiettyjen kriteerien valossa oikea maailmankuva ja ajattelutapa ovat yhteisön toiminnan perustana.
Suomessa vakiintunut mantra yhteisöllisyyden automaattisesti parantavasta voimasta tulisi hylätä. Yhteisöt voivat olla myös tappavia, vääristyneitä, sairaita. Yhteisö ja yhteisöllisyys eivät sellaisenaan paranna tai pelasta pahalta, jos niissä toimivat yksilöt toimivat vääristyneen maailmankuvan varassa, omia käsityksiään vahvistaen.
Pelottavinta on, että vääristyneet yhteisöt ovat koko ajan olemassa. On vain ajan kysymys, milloin esiin pullahtaa taas uusia ampujia ja räjäyttelijöitä. Suurin vaara on tuudittautua harhaluuloon, että kyse olisi yksittäisistä sekopäistä, joiden toimintaa on mahdoton ennakoida.
Aiemmin Sivistyksessä:
Eero Ojanen: Sivistystyö estää pahuutta
Julkaistu: 31.8.2011 klo 7:00
Jyri Manninen on aikuiskasvatustieteen professori Itä-Suomen yliopistossa. Hän on tutkinut, miksi aikuiset osallistuvat koulutukseen, miten koulutus vaikuttaa ja miten sitä tehdään.
Manninen on opiskellut kansalaisopistossa myönteistä ajattelua ja saaristolaivurin taitoja. Hän kehittää itseään metsälenkeillä ja luonnossa. Myös matkailu avartaa.
jyri.manninen[ät]uef.fi