Valittavat tutkijat
Aikuiskasvatuksen tutkijatapaamisessa kirjasin paperinkulmaan muutamia asiasanoja. Otsikon lisäksi kuulin sellaisia termejä kuten depressiivis-realistinen maailmankuva, opistomafia, draaman voima ja sivistyksen organisaatiot. Näillä saakin mukavasti ainakin kolme blogia aikaan.
Puran tässä blogissa auki depressiivis-realistisen maailmankuvan. Sellaisen omaajaksi tunnustautui konferenssin avaussessiossa Anja Heikkinen, kun puhuttiin aikuiskasvatustieteen resursseista ja tulevaisuudesta.
Kuuluisan satuaasin tunnetuksi tekemää Ihaa-asennetta muistuttava suhtautumistapa pohjautuu kuulemma empiirisiin kokemuksiin, joiden mukaan aikuiskasvatuksen ja sen tutkimuksen alueella hyvätkin ideat sortuvat rahan ja muiden resurssien puutteeseen.
Yleisön joukosta joku oli huikannut ennen Anjan oma-diagnoosia, että miksi ihmeessä tutkijat aina vuodesta toiseen kokoontuvat tutkijatapaamiseen valittamaan, vaikkapa tuota resurssien vähyyttä.
Keskustelussa viitattiin sitten yliopistojen resurssien todelliseen vähenemiseen, kun uuden yliopistolain riehaannuttamissa yliopistoissa nuuskitaan säästökohteita "tuottamattomista" oppiaineista ja ainakin lääke- ja luonnontieteellisten silmälasien kautta mulkoiltuna "päällekkäisistä" oppiaineista. Taidettiin mainita myös Oulun yliopisto miljoonasäästöineen.
Aalto-yliopiston edustaja totesi tähän, että valittamisen sijasta kannattaisi etsiä aktiivisesti ja reippaalla mielellä uusia rahoitusmahdollisuuksia. Tuollainen huutelu valtion lisärahoituskasan päältä hieman hymyilytti (vai oliko se lievä irvistys?). Hieman sama kuin varakkaasta perheestä tulleen opiskelijan kommentti rahapulaa valittaville opiskelijakavereilleen: "Etteks te voi hakee rahaa Otto-automaatista?"
Vapaan sivistystyön kehittäjät ottivat silti heti seuraavana päivänä neuvosta vaarin tai ainakin mummon. Vapaan sivistystyön kehittämisohjelmassa mainitaan innostavasti, että "vapaan sivistystyön järjestöt ja relevantit korkeakoulut käynnistävät neuvottelut Suomen Akatemian kanssa vapaan sivistystyön monitieteisestä tutkimusohjelmasta".
Aamutuimaan kokoontunut ydinjoukko kuitenkin hyvin nopeasti arvasi, ettei Akatemia ainakaan lähde tuollaista rahoittamaan. Toisaalta sanamuoto onkin ovelasti "käynnistävät neuvottelut", eli rahaa ei tule mutta neuvotella voi.
Tai ehkä kyseessä on vain elävä esimerkki Ihaa-asenteesta, tuosta tamperelaisen kollegan depressiivis-realistisesta maailmankuvasta? No, aika näyttää, ainakin tuollaista tutkimusohjelmaa päätettiin lähteä ideoimaan, meni se sitten syteen tai saveen.
Julkaistu: 24.2.2010 klo 9:30
Jyri Manninen on aikuiskasvatustieteen professori Itä-Suomen yliopistossa. Hän on tutkinut, miksi aikuiset osallistuvat koulutukseen, miten koulutus vaikuttaa ja miten sitä tehdään.
Manninen on opiskellut kansalaisopistossa myönteistä ajattelua ja saaristolaivurin taitoja. Hän kehittää itseään metsälenkeillä ja luonnossa. Myös matkailu avartaa.
jyri.manninen[ät]uef.fi