Vastarintaliike
Eurooppalaiset aikuiskasvatustieteen tutkijat kokoontuivat syyskuun lopussa konferenssiin Linköpingiin. Keskusteluissa korostui vahvasti tyytymättömyys nykyiseen elinikäisen oppimisen politiikkaan, ja päätettiin jopa perustaa vastarintaliike sitä vastustamaan.
Eurooppalainen aikuiskasvatustieteilijöiden järjestö ESREA järjestää kolmen vuoden välein ison yleiskonferenssin, joka kokoaa alan tutkijoita keskustelemaan tutkimuksista ja aikuiskasvatustutkimuksen tilasta. Tämän vuoden konferenssissa nousi esille kolme vahvaa teemaa.
Tutkijoille syntyi ensinnäkin hyvin nopeasti jaettu ymmärrys siitä, että nykyinen unionin harjoittama elinikäisen oppimisen politiikka on syvältä. Vahva työelämä- ja kilpailulähtöisyys nähtiin ongelmaksi. Se ensinnäkin syrjäyttää aikuisten oppimisen jalommat tavoitteet ja muodot valjastaessaan aikuiskoulutuksen yksinomaan elinkeinoelämän vetojuhdaksi.
Toisekseen siinä vanha kunnon valtion täystyöllisyystavoite on väännetty yksilön velvoitteeksi olla työllistettävissä. Eli kun ennen yhteiskunnan rooliin kuului turvata työmahdollisuuksia kansalaisille, on nykyään kansalaisen rooliodotuksena olla "työllistettävissä". Mikä sitten vaatii jatkuvaa itsensä kehittämistä ja joustavuutta.
Toinen jaettu ymmärrys liittyi syntipukkiin. Päätimme, että voimme syyttää kaikista ongelmista uusliberaaleja, keitä he sitten ovatkaan. Ja kyllä me syyttelimmekin. Kuulemistani esityksistä jokainen mainitsi tavalla tai toisella nuo näkymättömät toimijat, jotka tuntuvat ohjailevan koulutuspolitiikkaa joissakin hämärissä kabineteissa. Kollektiivinen Euroopan laajuinen etsintäkuulutus tuntui mukavalta idealta, olinhan itse jo kuukausi sitten blogissani tarjonnut löytöpalkkiota näistä otuksista itsekin.
Varsin pian ongelman tiedostamisen ja syntipukkien paikantamisen jälkeen keynote-puhuja Tomasz Szkudlarek kehotti perustamaan vastarintaliikkeen nykyistä elinikäisen oppimisen politiikkaa vastaan.
Kun aloin saada päästäni pois spontaanin "Maanalainen armeija iskee jälleen" -tyyppisen mielikuvan, alkoi ehdotus vaikuttaa ihan hyvältä. Ranskalaisen kyläkapakan pitäjän hahmokin alkoi mielessäni muuntua Marseljeesin tahdissa Delacroix'n taulussa marssivaksi naishahmoksi, joka johdattaisi kansan taistoon vapauden ja sivistyksen puolesta.
Viva La Resistance!
Julkaistu: 6.10.2010 klo 7:00
Jyri Manninen on aikuiskasvatustieteen professori Itä-Suomen yliopistossa. Hän on tutkinut, miksi aikuiset osallistuvat koulutukseen, miten koulutus vaikuttaa ja miten sitä tehdään.
Manninen on opiskellut kansalaisopistossa myönteistä ajattelua ja saaristolaivurin taitoja. Hän kehittää itseään metsälenkeillä ja luonnossa. Myös matkailu avartaa.
jyri.manninen[ät]uef.fi