Verkko-opetuksen esihistoria
Sotilaat ovat kommunikoineet tietoverkkojen avulla jo vuodesta 1969, ja ihmisetkin vuodesta 1983 eli Internetin syntyhetkestä alkaen. Asiaa on tutkittukin reippaasti. Silti verkko-opetus näyttäytyy uusille kehittäjille aina upouutena mystisenä ilmiönä.
Internetin esiaste amerikkalaisten puolustustietoverkko Arpanet otettiin käyttöön vuonna 1969. Ensimmäinen sähköposti lähetettiin sen kautta vuonna 1972, ja vuotta myöhemmin syntyi ensimmäinen kansainvälinen yhteys Englannin ja Norjan välille. Internet syntyi vuonna 1983 Arpanetin ja toisen sotilaiden lelun eli Milnetin pohjalta, ja herkusta pääsivät ensimmäistä kertaa nauttimaan siviilit.
Tavallisten kansalaisten herkuttelua hidasti se, että Internetin käyttöä helpottava World Wide Web eli WWW kehitettiin vasta vuonna 1991 ja siihen soveltuvat ensimmäiset Internet-selaimet kaksi vuotta myöhemmin. Ensimmäisiä Internetin siviilikäyttäjiä olivatkin yliopistot, erityisesti suomalaiset. Suomen yliopistojen yhteinen Funet -tietoverkko perustettiin jo vuonna 1984, vain vuosi Internetin syntymän jälkeen.
Itse aloitin verkko-opetuskokeilut 1988 tietokonekokousjärjestelmien, yliopiston PortaComin ja Posti-Telen Teleboxin avulla. Innokkaina koekaniineina toimivat yliopisto-opiskelijoiden lisäksi Työväen Sivistysliiton etäopiskelijat. Vaikka päälle 50-vuotiaiden perhepäivähoitajien atk-taidoissa oli hiomisen varaa, onnistui modeemin ja Teleboxin käyttö pienen harjoittelun jälkeen, ja verkkokeskustelut toimivat mainiosti.
Samaan aikaan maailmalla tehtiin paljon uuden viestintämuodon, eli tietokonevälitteisen viestinnän (CMC) opetuskäytön tutkimusta. Myös koko 1980-luvun voimakkaasti kehittynyt etä- ja monimuoto-opetus — terveisiä Helsingin yliopiston Avoimeen yliopistoon! — tuotti omaa tutkimustietoa ja teoreettisia jäsennyksiä. Aiheesta tiedettiin jo 1990-luvun alkupuolella kaikki olennainen, ja kirjallisuutta löytyy hyllykaupalla.
Tämän päivän verkko-opetuksen kehittämisessä tuntuu olevan se ongelma, ettei tuota kirjallisuutta tunneta, saati lueta. Syynä voi olla tietämättömyys tai "käytettävä uusimpia lähteitä"-syndrooma. Tai ehkä kyseessä on jonkinlainen upouuden teknologian harha? Oletetaan, että jos opetukseen kehitetty härpäke on upouusi, eihän siitä voi olla vielä tutkimustietoa!
Käytännössä kuitenkin on pääsääntöisesti kyse tietokonevälitteisestä mutta ihmisten välisestä kommunikaatiosta, jota on tutkittu paljon. Tietoverkkojen opetuskäytön kehittämisessä ja tutkimuksessa on unohdettu se pohjatyö, jota tehtiin jo 1980-luvulla etä- ja monimuoto-opetuksen ja tietokonevälitteisen viestinnän parissa. Nykyään tekniikka on niin helppokäyttöistä, että sen käyttö vie huomion sisällöistä ja prosesseista. Sitten ihmetellään, miksei kurssilla synny keskusteluja, vaikka ongelma ratkaistiin jo 1990-luvun alussa. Kehittämistä vaivaa vauhtisokeus, eli ei mietitä vuorovaikutuksen luonnetta tai verkkodidaktiikkaa.
Parhaillaan kenttää askarruttava ydinkysymys tuntuu olevan, onko monimuoto-opetus sama asia kuin sulautuva opetus, konsulttikielellä Blended Learning. Siihenkin löytyisi ratkaisu vanhoja kunnon kirjoja lukemalla.
Julkaistu: 18.5.2011 klo 7:00
Lukijoiden kommentteja
Jyri, muistan hyvin tuon 1988 pidetyn kurssin uusille opiskelijoille.
Allekirjoitan myös sen, että verkko-opetuksen historiaa tuntemattomien määrä on lisääntynyt. Yhä uudestaan ja uudestaan halutaan kokeilla jo 20 vuotta sitten kokeiltua. Verkko-opetukseen kaivattaisiin jo pikkuhiljaa laajasti ennakkoluulottomia uusia tuulia.
Olen Jyrin kanssa samaa mieltä ja työpaikalla minulla on 1980-90 luvun taitteessa hankkimaani etäopetuksen kirjallisuutta. Etäopetuksella oli tuolloin monta teoreettista tutkijaa ja ajattelijaa, joiden mallit toimivat vieläkin.
Yllättävän paljon työpaikkani verkkofanit ja sitä uutena ilmiönä pitävät ovat kirjahyllystäni lainannet Holmbergia, Moorea, Wedermayeria sekä toki Seppo Tellan julkaisuja jne. En ole nähnyt parempia teorioita tai malleja kehitettävän.
t. Irene H.
Vanhoja oppeja voi käyttää, jos opetus on pysynyt vuosikymmenten ajan samanlaisena. Jos Blended Learning olisi sama kuin monimuoto-opetus, niin se olisi varmaan Blended Teaching ;-).
Pohjimmiltaan on kyse samasta asiasta, osaamisen tuottamisesta. Jos opettajakeskeisen opettamisen sijaan halutaan asettaa keskiöön oppijakeskeinen oppiminen ja oppimisen prosessi, tarvitaan uusiakin lähteitä.
Jyri Manninen on aikuiskasvatustieteen professori Itä-Suomen yliopistossa. Hän on tutkinut, miksi aikuiset osallistuvat koulutukseen, miten koulutus vaikuttaa ja miten sitä tehdään.
Manninen on opiskellut kansalaisopistossa myönteistä ajattelua ja saaristolaivurin taitoja. Hän kehittää itseään metsälenkeillä ja luonnossa. Myös matkailu avartaa.
jyri.manninen[ät]uef.fi