Tilaa RSS-syöte: Tilaa feed-syöte tästä

City-maalaisliittolainen visioi suuria

SIVISTYSVAIKUTTAJA. Neljäkymmentä vuotta sitten Ateneumin taidekoulusta valmistunut hopeaseppä Liisa Heikkilä-Palo meni kulttuurisihteerin sijaiseksi Maaseudun Sivistysliitoon (MSL), ja sille tielle hän jäi.

Liisa Heikkilä-Palon aktiivisuus ortodoksisessa kirkossa heijastuu myös Maahengen taidekirjatuotannossa.

Voimakastahtoinen ja ideoiva. Tarmokas visionääri. Liisa Heikkilä-Palo alkoi toteuttaa alkiolaista näkemystään sivistystyössä.  

Muutamaa vuotta myöhemmin saattoi MSL:n varapuheenjohtaja Kaarina Virolainen luonnehtia hänen tulonsa merkitystä sivistysliiton kulttuuritoiminnalle: ”Siitä se alkoi ja siitä se repes!”  

Yhden naisen yksikköä laajennettiin, ja  Heikkilä-Palosta tuli kulttuuritoimenjohtaja.

Ei turhalle nöyristelylle

Heikkilä-Paloa ohjaavat intuitio ja innostus. Verrattomana apuna ovat ne kulttuurielämän ja taidemaailman verkostot, joita hän on vuosien myötä luonut ja hyödyntänyt asiantuntijuutensa ja sosiaalisuutensa avulla. 

Kaarina Virolaista hän kiittää vieläkin alkuvuosien neuvoista ja tuesta.

— Hän opetti hakemaan kulttuurihankkeille rahaa: pää pystyyn ja selkä suoraksi, kun vuorineuvoston puheille mentiin. Hän sanoi, että maalaispoikia nekin ovat alkujaan, Heikkilä-Palo nauraa yhteisiä rahankerjuureissuja.

Nyt MSL on jo vuosia rahoittanut suuria projektejaan Euroopan unionin rahastojen, etenkin Euroopan sosiaali- ja rakennerahaston (ESR) kautta.

— Kun pohjustus ja valmistelu uudelle hankkeelle tehdään hyvin ja hanke on merkityksellinen, rahaa myös saa. Olen oppinut etukäteissuunnittelun ja perehtymistyön arvon.

Monialaisuudessa on voimaa

Heikkilä-Palon ideamyllyä ja innostusta läheltä seuranneet tuntevat hänen jatkuvan uusiutumisen vimmansa. Paikalleen ei jäädä junnaamaan, vaan menestyksellinenkin toiminto saa antaa tilaa uudelle. 

— Litti on kuin ohjus. Me muut seurataan perässä, kollega Raija Kallioinen luonnehtii.

Heikkilä-Palo on tuonut esille rohkean avantgardistisia kokeiluja, performansseja ja tanssitaiteilija Reijo Kelan kantaaottavia produktioita yhtä innostuneesti kuin palannut sisällöissä ”aitovierille”.

Maakunnan kattavia Maaseutuväen kulttuuriviikkoja järjestettiin 1970-luvulla puolenkymmentä, kuten myös viikon mittaisia Kirkkotaiteen päiviä. Niistä syntyivät sittemmin evankelis-luterilaisen kirkon Kirkkopäivät.

— Molemmat tapahtumakokonaisuudet olivat poikki- ja monitaiteellisia ja asiantuntijaseminaariensa osalta yhteiskunnallisia ja ajankohtaisia. Yhdessä viikossa oli kymmeniä erisisältöisiä tapahtumia, jokaiselle jotain, Heikkilä-Palo muistaa.

Ympäristöestetiikkaa kansainvälisesti

Ympäristöestetiikan kansainväliset symposiumit alkoivat 1990-luvulla. Niiden keskeinen asiantuntija ja moottori on ollut Itä-Suomen yliopiston estetiikan professori Yrjö Sepänmaa.

Kaikki alkoi maisemasta. Sitten tulivat metsä, suo, pelto, kallio ja kivi, vesi, ilma. Seitsemän symposiumia jäivät elämään tiedettä ja taidetta yhdistävinä teoksina ja tutkijoiden kansainvälisinä verkostoina. Ensimmäinen teos, Suo on kaunis, oli myös Liisan ideoiman kustantamo Maahengen ensimmäinen julkaisu.

— Olimme järjestäjänä ikimetsää, kansatiedettä ja puihin liittyvää uskomusperinnettä esittelevässä Ritva Kovalaisen ja Sanni Sepon Puiden kansa -näyttelyssä, josas kartoitettiin muiden muassa muinaisia hiisiä.

Näyttelyä koskevalle valokuvateokselle ei kuitenkaan tahtonut löytyä kustantajaa.

— Siitä nousi sisu: perustetaanpa oma.

Nyt Maahenki on luontokirjoistaan tunnettu kustantamo, jonka pääomistaja on MSL. Vuosivolyymi on nelisenkymmentä teosta. Luonnon ja ympäristön lisäksi keskeisinä juonteina ovat taide ja arki.

Hyvistä hankkeista jää jälki

Maahengen merkitys on suuri myös ITE-taiteen dokumentoinnissa, tallennuksessa ja tutkimuksessa, jonka MSL käynnisti 1990-luvun lopulla. Edelleen jatkuva kulttuurityö on suomalaisuudestaan huolimatta vahvasti kansainvälistä. Yhteys outsider-taiteen kansainväliseen tutkimiseen ja tallennukseen on kiinteä.

— Olen oppinut, että hankkeiden on oltava pitkäjänteisiä. Oleellisinta on se, mitä niistä jää jäljelle. ITE-hankkeessa on saatu aikaan museo ja monia ITE-kirjoja, Liisa Heikkilä-Palo sanoo.

Merkityksellisenä aikaansaannoksenaan hän pitää Vaalialan kuntoutuskeskuksessa käynnistettyä taiteen opetusta kehitysvammaisille, jota Suomen Kulttuurirahasto lähti tuntuvalla panoksella tukemaan. Nyt MSL on Vaalialan taideopetukselle enää kummina. Toiminta on luonut uomansa.  

— Jos ihmiselle ei tästä selviä, mikä on alkiolaisuutta, hän on pölvästi. On näytettävä teoilla! Liisa Heikkilä-Palo pistää tyylilleen tyypillisesti pisteen haastattelulle.

Tuoreimpana työnään hänellä on Santeri Alkion (1862—1930) syntymän 150-juhlavuoden tapahtumien valmistelu.

Liisa Heikkilä-Palon ohjeet nuorille kollegoille

  • Uskalla!
  • Hyvä taustatyö näkyy tuloksessa.
  • Tee asioita, jotka säilyvät ja jatkuvat oman osuutesi loputtua.
  • Tee sydämellä!

Sivistysvaikuttaja-sarjassa Sivistys selvittää, mitä pitkän linjan sivistystyöntekijät kokevat oppineensa työssään ja mikä on heidän henkinen perintönsä.

Teksti: Anneli Kajanto
Kuva: Marko Mäkinen