Tilaa RSS-syöte: Tilaa feed-syöte tästä

Viestijä menee vaikka läpi harmaan kiven

SIVISTYSVAIKUTTAJA. Innostuva, luova, vahvatahtoinen, työsuuntautunut, lyhytjänteinenkin. Sirkku Määttä, kansalaisopistoliikkeen viestijä kolmella vuosikymmenellä, on aina innovoinut uuden ratkaisun, jos eteen on tullut harmaa kivi — tai sitten hän on mennyt sen läpi.

Opistolehden ja Aiman sidottuja vuosikertoja on Sirkku Määtän KoL-vuosilta kertynyt yli 20 vuodelta.

Nyt Määttä on freelancer, joka on mukana erilaisissa kiinnostavissa hankkeissa. Päällimmäisenä on Vantaalla toteutettu verkkokysely siitä, mitä ihmiset odottavat ja toivovat omalta kansalaisopistoltaan. Tulokset ovat loppuraporttia vaille valmiit.

— Iloitsen siitä, että vastaajat korostavat opiston merkitystä henkisen hyvinvoinnin lähteenä. Vantaalaisten vaikuttamishalu omaan opistonsa tarjontaan on ollut valtava, Määttä kertoo.

Vapaassa sivistystyössä hänelle on kertynyt viestijän uraa vuosina 1986—2011.

Vapaan sivistystyön nainen

Sirkku Määttä on lähtöisin Kuhmosta. Valmistuttuaan Tampereen yliopistosta yhteiskuntatieteiden maisteriksi vuonna 1976 hän työskenteli alkuun toimittajana sanomalehdissä, paikallislehdissä ja Yleisradion alueradiossa. 

Silloiseen Kansalais- ja työväenopistojen liittoon hän tuli tiedotussuunnittelijaksi vuonna 1986 pääsihteeri Timo Toiviaisen aikaan. Ennen Määttää tehtävää hoiti Esa Poikela, jonka tie vei yliopiston leipiin.

— Tajusin varhain, miten tärkeää alalle on oma journalistinen viestintä. Valtamediassa onnistuminen riippuu niin paljon ulkopuolisista tekijöistä ja tilanteesta, joihin ei voi vaikuttaa, jäsenlehden kontolleen saanut viestijä kertoo.

Lukijan näköinen lehti

Määtän näkemys on, että vaikka median takana olisi jokin intressiryhmä, sen pitää olla lukijansa asialla ja heijastaa vastaanottajan todellisuutta, unelmia ja arkea. Opistolehdessä lukijoiksi miellettiin aluksi niin opettajat kuin opiskelijat.

— Tavoittelimme alueellisilla erikoisnumeroilla kansalaisopistojen opiskelijoiden kiinnostusta, hän täsmentää.

1990-luvun alussa maan yli pyyhki lama. Opistolehdessä se näkyi heti dramaattisena levikin putoamisena. Alkoi hengissä säilymisen kamppailu, jonka Määttä päätti voittaa.

Kun Opistolehdestä vuonna 1992 tuli Aikuiskoulutuksen maailma, Aima, Määttä haki tuntumaa kentän kiinnostukseen edustavan ja monipuolisen toimituskunnan avulla.

— Olen aina saanut apua ja palautetta aktiiviselta kentän porukalta, joista monet ovat saaneet oppinsa Aulis Alaselta ja Urpo Harvalta, hän kiittää.

Jäsenlehdestä ammattilehdeksi

Siirtyminen Aimaan merkitsi järjestölehden muuttamista aikuiskoulutuksessa työskentelevien ammattilehdeksi. Lehti pyrki ammatillisen kehittämisen journalismiin.

— Lehdessä käsiteltiin sitä, miten aikuinen oppii. Halusimme kehittää aikuisopetusta ja tukea opettajien ammatillista kasvua, Määttä kertoo.

Hän kokeili monenlaisia ratkaisumalleja. Kun alkuajan kustantajana oli Edita, lehteä suunnattiin eri aikuiskoulutuksen järjestöjen yhteiseksi foorumiksi. Idea ei kantanut, koska lukijat eivät kokeneet koko aikuiskoulutuskentän käsittävää lehteä omakseen.

Aima palasi lähemmäksi juuriaan, vapaan sivistystyön lehdeksi. Vuoden 2008 lopussa paperilehden tarina loppui, 85 vuotta sen jälkeen, kun sen kantaemo Työväenopisto-lehti oli vuonna 1923 alkanut.

Naiset talouskoulun penkille

Mutta sitä ennen, 1990-luvun lopulla, Sirkku suuntasi hetkeksi uuteen. Hän toteutti yhdessä Kansalais- ja työväenopistojen liiton, Editan ja naisvaikuttajien kanssa Naisten talouskoulun. Yksi sen promoottoreita oli nykyinen europarlamentaarikko Sirpa Pietikäinen.

Vuosituhannen vaihteeseen ajoittunut hanke oli mieliinpainuva. Määttä toteutti sitä osaksi virkavapauden turvin. 

— Talouskoulu rakentui naisnäkökulmaisen taloustieteen ideoille, ja tavoitteena oli kouluttaa osallistujia julkisen ja oman talouden suunnittelussa, Sirkku Määttä muistelee. 

Kurssit kurkottivat paikallisiin päättäjä- ja luottamushenkilönaisiin. Harppaus ”tavallisiin naisiin” olisi tuolloin ollut vielä liian iso.

Sivistys on virkku kuopus

Määtän ideointikyky näkyy nykyisin elävimmin vapaan sivistystyön verkkolehdessä Sivistyksessä. Se käynnistettiin kymmenen vuotta sitten Kansanvalistusseuran (KVS) ja nykyisen Kansalaisopistojen liiton yhteistyönä.

Määttä kiittää siirtymistä ajantasaiseen verkkojournalismiin. Nyt, kun media on vakiinnuttanut peruslukijakuntansa ja journalistisen linjansa, hän on irrottautunut sen arjesta.

— Parhaita seikkoja ovat olleet eurooppalaisen Infonet-uutispalvelun kautta syntyneet  kontaktit, jotka ovat poikineet uusia hankkeita, hän luonnehtii työprofiilinsa uusiutumista.

Entä mitä tekee aikuisuutensa työkeskeisesti elänyt toimittaja, kun eläkeikä häämöttää ja freelancerin hommistakin voi halutessa heittäytyä vapaille?

— Golfaan. Se on jatkuvan oppimisen paikka. Harrastan myös erilaista kehollisuuteen liittyvää, uusimpana liikeratoihin ja kehon kuunteluun opettava Feldenkrais-menetelmä. Ja sitten ovat ystävät ja ihana pojanpoika, hän myhäilee.

Sirkku Määtän ohjeet nuorille kollegoille

  • Mieti jatkuvasti, millaista vapaan sivistystyön viestintää juuri tässä ajassa tarvitaan.
  • Viestintäjournalismin tulee lähteä vastaanottajan tarpeista. Suunnittele yhdessä kohderyhmän kanssa ja pohdi, kenelle teet.
  • Uudesta teknologiasta kannattaa ottaa kaikki hyöty irti ja mieluummin etuajassa suhteessa muihin.

Sivistysvaikuttaja-sarjassa Sivistys selvittää, mitä pitkän linjan sivistystyöntekijät kokevat oppineensa työssään ja mikä on heidän henkinen perintönsä. 

Teksti ja kuva: Anneli Kajanto

Aiemmin Sivistyksessä:

Sivistysmies näkee pintaa syvemmälle

City-maalaisliittolainen visioi suuria