HELSINKI. Lukutaito, ainakin sen alkeet, on Suomessa selviämisen edellytys. Aakkosista on lähdettävä niiden, jotka eivät osaa lainkaan lukea ja niiden, jotka eivät tunne latinalaista kirjaimistoa.
Pääseekö ulkoministeri Hilary Clinton Suomeen? Mikä on tuhkapilvi? Kaksitoista tummaa silmäpari seuraa herkeämättä opettaja Minna Intke Hernándezia.
Tunnelma ympyrän muotoon asetettujen pöytien ääressä on keskittynyt mutta välitön. Kaikki haluavat vastata kysymyksiin.
On lukutaidottomien suomen oppitunti Helsingin aikuisopistossa. Osa opiskelijoista ei ole käynyt koulua koskaan. Osa on kouluttautunut ammattiin, mutta hallitsee vain arabialaisen tai kyrillisen kirjaimiston.
Itsensä esitteleminen suomeksi sujuu jo. Nasik Esmaililla on neljä aikuista poikaa ja tytär. Hän työskentelee Helsingissä torimyyjänä, mutta Irakissa ei tyttöjä koulutettu. Nuori Fatima Alizada paimensi Afganistanissa lampaita — ja haaveili koulusta.
Aram Bsasia ei koulunkäynti kotona Irakissa kiinnostanut. Suomessa nuorimies on kymmenessä kuukaudessa oppinut lukemaan otsikoita ilmaislehti Metrosta.
Arabiaa äidinkielenään puhuvat opiskelijat Sudad Al-Zubaedi, matematiikan opettaja, ja Alaa Abead, armeijan kenraali, ovat ryhmätöissä korvaamaton apu.
Kulttuurierojen monitahoisuutta ei yleensä mielletä. Moni tulija on voinut omassa maassaan selvitä hyvin yhteiskunnan jäsenenä ilman luku- ja kirjoitustaitoa. Suomessa oletetaan esimerkiksi, että aikuiset osaavat lukea lukujärjestyksiä tai aikatauluja.
— Opiskelijoilleni bussien aikataulut saattavat olla vain pieniä, käsittämättömiä merkkejä paperilla tai kartta jo käsitteenä tuntematon, Intke Hernández huomauttaa.
Elämänkokemus auttaa, siinä aikuiset eroavat lapsioppijoista. Se korvaa, kun kielenoppimisen herkkyyskaudet ovat ohi. Lukutaidottomuus ei merkitse, että ihminen ei siihen astisessa elämässään olisi oppinut mitään.
Kieliopin vuoro! Tuolla on tori, tuolla on Suomi, täällä tanssiravintola. Thaimaalainen Sommari Chuayram eli Maija kulkee luokassa paikasta toiseen. Mitä hän tekee? Oppijat hihkuvat sijapäätteitä kuorossa.
Toiminnalliset, kinesteettisyyttä hyödyntävät menetelmät voivat olla myös tavujen taputuksia, askartelutehtäviä, lauluja, kilpailuja tai retkiä. Niiden oheen tulevat lukeminen, kirjoittaminen ja keskusteleminen.
— Hyvä tapa lisätä autenttisuutta ja osoittaa lukutaidon merkitys on harjoitella lukemaan mainoksia, kylttejä, Kela-korttia ja kotiin tulleita kirjeitä.
Intke Hernández on opiskelijoiden mielestä "maailman paras opettaja". Hän saa kiitosta siitä, että paneutuu jokaiseen henkilökohtaisesti ja etsii tavan auttaa. Hän on myös innostava ja — tiukka.
— Sanon aina, että te tulette tänne kuin töihin, eikö niin? On oltava täsmällinen eikä syyttä saa olla pois. Ja kännykkä on jätettävä pöydälle, jos tunnin aikana poistuu luokasta.
Intke Hernandéz uskoo osallistamiseen, siihen että opiskelijat saavat itse suunnitella opetusta. Hän on omassa lopputyössään selvittänyt sitä, millaisista harjoituksista lukutaidottomat itse kokevat parhaiten hyötyvänsä.
Opiskelijat odottavat suomalaiseen tapaan innolla kesää: lämpöä, kukkia, vihreyttä. Vieras kieli kuulostaa monen korvaan kovalta, mutta mikä on suomen kaunein sana?
— Aurinko, kiitos, tervetuloa!
Vinkit antoi opettaja Minna Intke Hernández.
Teksti: Sirkku Määttä
Kuva: Pertti Viitaniemi
Lukutaidottoman opettaja kaipaa lisäkoulutusta
Julkaistu: 3.5.2010 klo 7:00