Useimmat hankkivat ajokortin parikymppisenä. Liikkuva työ ajoi taitoluisteluvalmentaja Tarja Kunnaksen ajo-oppiin.
Tarja Kunnas, 34, tulee Kuopion torin poikki vetäen matkalaukkua, käsitaipeessa iso kassi.
— Laukku painaa hyvinkin viisi kiloa, luistimet kaksi ja puoli kiloa. Kassissa on läppäri, hän selvittää.
Kunnas työskentelee Kuopion Taitoluistelijoiden nuorisopäällikkönä. Työ vie useasti viikossa maakuntaan valmentamaan luistelijoita.
Päivät venyvät, kun liikkuu yleisillä kulkuneuvoilla ja kävellen. Siksi Kunnas suuntasi askeleensa syksyllä 2009 autokouluun.
Maaliskuussa 2010 autokoulu on loppusuoralla.
— Ajaminen on sinänsä ihan helppoa, mutta kytkimen käytössä on vähän ongelmia vielä. Vaikeinta on, kun tulee yllätyksellisiä tilanteita ja pitää ottaa yhtä aikaan huomioon monta asiaa, Kunnas kommentoi.
Tietoa ja sääntöjä saa kirjoista ja teoriatunnilla. Luulisi taitoluistelijan oppivan leikiten myös ajamisessa tarvittavan käsien ja jalkojen yhtäaikaisen koreografian.
— Ajaessa liikkeet ovat pieniä, luistelussa taas laajoja. Olen liikkeissäni muutenkin temperamenttinen ja räväkkä!
Tarja Kunnas on pohtinut ajo-opettajansa kanssa sitä, mikä oppimisessa mättää. Ikä se ei ole, mutta sukupuolella saattaa olla jotain vaikutusta: ajavaa isäänsä tarkkailleille pojille oppiminen voi olla helpompaa.
Liikenneopettaja Jarkko Niskanen Kuopion Ajo-opistosta vahvistaa asian. Kaikille aloitteleville ajajille kokonaisuuden hallinta on vaikeaa, mutta ikä voi olla etukin. Ainakin se tuo varovaisuutta.
— Aikuinen myös ottaa vastuuta oppimisestaan ja uskaltaa kysyä, hän sanoo.
Niskasen mukaan ajo-opetuksessa virheet ovat suorastaan opetusmenetelmä. Opettajan ammattitaitoa on kyky antaa rakentavaa palautetta ja tuoda virheet esiin oikealla tavalla.
Tarja Kunnas valmentaa lapsia ja nuoria nelivuotiaista harrastajista mahdollisesti tuleviin olympiavalmennettaviin.
— On jännä pitkästä aikaa olla oppijana! Autokoulussa opettavaisinta on ollut huomata, miten paljon oppimiseen vaikuttavat oppijan oma elämäntilanne ja motivaatio, hän kommentoi.
Pienikin kolhu tai väsymys elämässä voivat viedä innostuksen. Silloin opettajan on osattava käsitellä oppilasta oikeanlaisin silkkihansikkain.
— Itse olen opettajana varmasti liiankin jyrkkä ja ehdoton, mitä toki vaaditaankin kilpaurheilussa. Ajo-opettaja taas on pikemminkin ohjaava kaveri.
Tarja Kunnas sanoo, että oppiminen on monen palasen summa, ja opettajan on nähtävä puuttuvat palaset kootakseen palapelin. Omaa osaamista on osattava soveltaa lennosta yllättävissäkin tilanteissa, monenlaisiin oppijoihin.
— Autokoulussa oppijan roolissa huomasin, että on tärkeää, millä sanoilla, miten ja missä vaiheessa ohjaa. Ohje pitää antaa ajoissa ja suoritus on toistettava mahdollisimman pian uudelleen, varsinkin jos on tehnyt virheen, hän kommentoi.
Toisenkin merkittävän asian hän on oivaltanut. Kun on itse motivoitunut opettamisesta, on hyvä muistaa, että kaikille oppijoille harrastus ei silti välttämättä ole henki ja elämä.
— Oppija on usein kuin pieni lapsi, joka tarvitsee tiukat ja turvalliset rajat. Minä tarvitsen nyt isälliset komennot teoriaharjoittelun pariin, jotta pääsen testaamaan taitojani jälleen ratin taakse! Tarja Kunnas sanoo.
Teksti ja kuva: Anja Hiltunen
Julkaistu: 15.3.2010 klo 7:00