Ensin on tunnettava oma historia

Berndt Arell on Pohjolan kulttuurin ja taiteen asiamies.

Ymmärtääkseen ympäröivää maailmaa on ensin ymmärrettävä oma paikkansa historian jatkumossa. Ruotsiin Nationalmuseumin johtajaksi siirtyvä Berndt Arell haluaa vahvistaa museota aikuisten oppimisen paikkana.

— Kulttuuriperinnön käsitteellä on monia ulottuvuuksia. Esineiden, rakennusten ja muinaismuistojen lisäksi se kattaa tarinat, perinteet ja muun aineettoman perinnön, joka säilyy sukupolvelta toiselle, sanoo Bernt Arella.

Suomenruotsalainen taidehistorioitsija luotsaa vielä muutaman kuukauden Svenska kulturfondenia. Sen jälkeen  edessä on muutto Tukholmaan. Arell saa vuodenvaihteessa johdettavakseen Nationalmuseumin ja Prins Eugens Waldemarsudden, kumpikin arvostettuja laitoksia.

Luovan prosessin veto

Muun muassa Nykytaiteen museon Kiasman ja Helsingin kaupungin taidemuseon johtajana toimineen Arellin sydäntä lähellä on museopedagoginen toiminta. Ruotsin museot ovat hänen mukaansa mestareita järjestämään työpajoja lapsille ja perheille.

— Aikuisille niitä ei kuitenkaan ole samassa laajuudessa, vaikka olisi vähintään yhtä tärkeä saada heidätkin mukaan, hän sanoo.

Aikuisiin kyllä kannattaisi panostaa. Esimerkistä käy ikonimaalauksen kurssi, jonka Helsingin kaupungin taidemuseo järjesti bysanttilaisen taiteen Athos-suurnäyttelyn oheisohjelmana Helsingin Tennispalatsissa.

— Kurssit täyttyivät heti. Siinä on jotain maagista, miten luova prosessi vetää puoleensa, Arell sanoo.

Aistit auki menneisyydelle

Berndt Arellin mukaan kulttuuriperintö antaa avaimet itseymmärrykseen. Siksi sitä kannattaa tutkia kaikilla aisteilla.

— Se auttaa hahmottamaan oman paikan ja kokonaisuuden: miksi on siinä missä on ja kuinka siihen on tullu- Jotta voisi ymmärtää asioita laajasti, on ensin ymmärrettävä itseään ja perheensä historiaa.

Sekin käsitys, että elämme lopun aikoja ja vanha kulttuurimme on vaarassa tuhoutua, asettuu omalle paikalleen historian jatkumossa. Sama huoli on tullut vastaan esimerkiksi niistä 1700-luvun taiteilijoiden kirjeistä, joita Arell on vastikään käynyt läpi.

— He uskoivat, että koko taide-elämä lopahtaisi Kustaa III:n kuolemaan, mutta niin ei käynyt alkuunsakaan. Kulttuuri ja taide eivät kuole vaan ne muuttuvat ja näyttävät aina erilaisilta. Tärkeintä on, että jokaisella on oma henkilökohtainen historiansa, johon nojata.

Taide vaatii aikaa

Elinikäinen oppiminen ja kulttuurikansalaisuus kuuluvat yhteen. Berndt Arellin mukaan peruskoulun kuuluu antaa perusta, jolle kulttuurilaitokset voivat rakentaa. Kaikkien kansalaisten pääsy koulutukseen on ratkaisevaa itseymmärrykselle ja avaa samalla ovet kulttuuriin ja taiteeseen.

— Esimerkiksi nykytaiteen ymmärrys vaatii katsojalta tiettyä tietopohjaa, mutta ennen kaikkea taiteelle on annettava aikaa. Eikä nykytaide oikeastaan  niin suuresti eroa vanhasta taiteesta, ne ovat saman kielen murteita ja kumpikin peilaa omaa aikaansa, taiteen tuntija sanoo.

Pohjola selkäytimessä

Bendt Arellista on huolestuttavaa, että pohjoismaisella kulttuuriperinnöllä ei ole erityisen suurta arvoa nuorille juuri nyt, vaan he kokevat houkuttelevammaksi Pohjolan ulkopuolisen maailman. Internetin ja halpojen matkojen ansiosta se on myös heidän ulottuvillaan.

Vielä 1970-luvulla Pohjoismaat pitivät yhtä. Enää yhteenkuuluvuudentunne ei ole yhtä vahva.

— Silti Pohjola on yhä valtavan tärkeä identiteetillemme, kulttuurimme DNA kuuluu sille. Selkäytimessämme on se, että olemme skandinaaveja ja Pohjolan asukkeja, skandinaavisen kulttuurin asiamies sanoo.

Teksti: Clara Henriksdotter
Kuva: Pirje Mykkänen / Svenska kulturfonden
Suomennos: Terhi Kouvo

Julkaistu: 26.9.2011 klo 7:00

Delicious Facebook Kerro kaverille

Keskustele aiheesta »