Lobbaus on Brysselissä arkinen työkalu, joka pitää demokratian rattaat liikkeessä. Suomalaistaustainen Kaisa-Maria Soro korostaa vaikuttamisessa tiedonkeruuta ja aitoa dialogia.
Ammattilobbaaja Soro tarttuu kaulallaan keikkuvaan Euroopan parlamentin pysyvään kulkulupaan. Hän ei tiedä, onko se voimassa ensi maaliskuun jälkeenkin.
— Parlamenttiin rekisteröityneillä lobbareilla on ollut oikeus liikkua talossa, mutta nyt käytäntöä arvioidaan uudelleen, hän selvittää.
Jos tapaamiset järjestetään jatkossa parlamentin ulkopuolella, Luxemburgin aukion tienoille on luvassa kahvilaboomi. Juokseehan parlamentissa jokaista meppiä kohden seitsemän lobbaria ja kaupungissa touhuaa yhteensä viisitoistatuhatta EU-instituutioihin orientoitunutta edunvalvojaa.
Kerimäeltä kotoisin oleva Soro työskentelee osakkaana kansainvälisessä konsulttitoimistossa. Sen toiminta kohdistuu kaikille Euroopan unionin politiikka-aloille.
Eniten työllistävät talous-, finanssi- sekä ympäristö- ja energia-asiat. Lobbauksen yhteinen nimittäjä on Lissabonin sopimukseen perustuva Eurooppa 2020.
Lobbari urakoi unionin päätöksenteon seurannassa ja ennakoinnissa. Päämääränä on vaikuttaa lainsäädäntöön ja asetuksiin. Soron asiakkaat ovat valtaosin elinkeinoelämästä ja julkiselta sektorilta, myös Suomesta.
— Olemme heille Brysselin-PR-toimisto. Kentän viestit kiinnostavat parlamentissa, koska kukaan ei voi tietää kaikkea eikä toimia yksin, Soro tiivistää.
Lobbauskulttuuri on europarlamentaarikko Satu Hassin mukaan suurimpia eroja Suomen eduskunnan ja Euroopan parlamentin toiminnassa.
— Siinä missä Suomessa eduskunnan valiokunnat kuulevat kutsumiaan asiantuntijoita, Brysselissä vaikuttamaan pyrkivä lähestyy itse yksittäisiä meppejä, hän vertaa.
Hassi itse koki lobbareiden tulituksen parlementin kemikaalilainsäädännön esitttelijänä muutama vuosi sitten. Samanlainen pommitus on meneillään laivaliikenteen polttoöljyn rikkipitoisuudesta.
— Lobbauksessa liikkuu varteenotettavaa tietoa, mutta raha ratkaisee liikaa, Hassi kritisoi.
Hän ajaa lobbaukseen ehdotettuakin suurempaa läpinäkyvyyttä.
— Lakimuutosesitysten lähteet olisi saatava julkisiksi, jotta mahdolliset sylttytehtaat paljastuvat, hän sanoo.
Hassi näyttää esimerkkiä julkaisemalla hyväksymänsä lobbareiden lounas- ja illalliskutsut verkkosivuillaan.
Siinä missä elinkeinoelämä syöttää ja viihdyttää, kansalaisyhteiskunnan toimijat lähestyvät meppejä sähköpostein ja järjestävät tempauksia. Omakohtainen kokemus havahdutti monen mepin, kun vihreä ryhmä otatti parlamentaarikoilta verikokeen terveydelle haitallisten aineiden toteamiseksi.
Suomalaisjärjestöistä aktiivisen maineessa ovat muun muassa Diabetesliitto ja Naisjärjestöjen Keskusliitto. Lokakuun puolivälissä parlamentin käytäväseiniltä sai tietoa aivojen ja muistin toiminnasta, ja pihalla propagoitiin puhtaan huoneilman puolesta.
Marraskuun aikana mepit ja komission virkailijat saavat kutsun aamukahville, jolla puhutaan vapaasta sivistystyöstä. Kahvit tarjoaa Euroopan aikuiskasvatusliitto, EAEA (European Adult Education Association), joka on jo vuosien ajan järjestänyt meppitapaamisia.
Koulutus ja kulttuuri kuuluvat kansallisen päätöksenteon piiriin, mutta parlamentti hyväksyy unionin koulutusohjelmien rahoituksen, kerrallaan seitsemäksi vuodeksi. Se on vapaalle sivistystyölle vaikuttamisen paikka.
Kaisa-Maria Soro korostaa, että lobbaajan on uskottava asiaansa.
— Isoin virhe yleisesti on se, että asialla ollaan liian myöhään. Kun asia on parlamentin käsittelyssä, vaihtoehdot on jo tehty valmiiksi, hän muistuttaa.
Vaikuttajan kannattaa siis panostaa päätöksentekoprosessin alkupäähän ja organisaatiossa niihin, jotka suunnittelutyön tekevät.
Tee strategia
Toteuta
Varmista
Teksti ja kuva: Sirkku Määttä
Julkaistu: 24.10.2011 klo 7:00