Hyvä opettaja panostaa fiiliksiin

Hyvässä ryhmässä tai tiimissä osanottajien pieteetti, voisiko sanoa ”hurahtuneisuuden aste” on suunnilleen sama, määrittelee Erkki Takatalo. Hurahtuneisuus on yksi osatekijä synergian, yhteistoiminnan lisäarvon, synnyttämisessä, joka on aikuiskoulutuksen must-juttu. Erkki Takatalo työskentelee Jyväskylän yliopiston täydennyskoulutuskeskuksessa ja vetää koulutusta niin johtajille kuin opettajille. Hän kouluttaa mm. vapaan sivistystyön ammattilaisia vsop-opinnoissa.

Mutta palataanpa synergiaan. Se on siis koulutuksen a ja o, ehdoton tavoite, ja sen synnyttäminen on vaikeaa.

–Synergia tarkoittaa sitä että 1+1 on enemmän kuin 2, Takatalo havainnollistaa.

Luodaan yhteisiä merkityksiä

Lähtökohta aikuiskoulutuksessa ja eritoten ammatillisessa täydennyskoulutuksessa on hedelmällinen: asiantuntijat kohtaavat asiantuntijan. Tasa-veroisia siis ollaan, uskoo Takatalo. Hän aloittaa listansa synergian edellytyksistä.

–Tarvitaan luottamusta omaan ja toisten asiantuntemukseen.

Tämä tarkoittaa, että kynttilää ei pidä laittaa vakan alle. Vaatimattomuus ei kaunista. Omaa osaamista ja tietämystä pitää ja kannattaa levittää, samalla kun arvostaa kumppaneiden osaamista.

–Pitää osata sovittaa. Koulutustilanteessa erilaisuus, samankaltaisuus ja tasavertaisuus ovat läsnä ja niiden yhteensovittamisesta on kysymys. Luodaan yhteisiä uusia merkityksiä.

Sitten päästään alussa mainittuun hurahtamiseen. Sillä Takatalo tarkoittaa, että ryhmässä synergiaa ei tahdo syntyä, jos joku on viileä ja etäinen, on ehkä pakosta paikalla, ei aidosti läsnä, ja joku toinen heittäytyy mukaan koko persoonallaan. Jos hurahtuneisuutta arvioitaisiin kouluarvosanalla, Takatalo itse saisi kyllä kiitettävän.

Mutta miten tähän hurahtuneisuuden asteeseen sitten voi vaikuttaa? Ei kai innostusta tai läsnäolon tapaa voi vaatia muuttamaan, vai voiko?

–Voitaisiin puhua – niin kuin urheilijat – nälästä. Se on sisäinen motivaatio, jonka varassa ihminen tahtoo ja toimii. Joskus se tarvitsee ulkoista sytyttämistä. Opettajan oma innostus on luonnollisesti tärkeää. Pitää varata aikaa keskusteluun tavoitteista ja merkityksistä. Ryhmä kokonaisuudessaan voi olla inspiroiva. Ylipäätään fiiliksiin pitää panostaa. Heittäytyminen edellyttää lisäksi turvallisuutta. Sitä pitää tietoisesti rakentaa.


Pois arki koulutuksesta!

–Synergian synnyttämiseen tarvitaan myös sallivuutta, rohkeutta, fasadeista luopumista, Takatalo sanoo.

Hänen viestinsä koulutukseen lähtijöille ja opettajille on: älkää viekö arkea koulutukseen. Koulutukseen mennään hakemaan uutta, luopumaan jäykistä, huonoista käytännöistä ja ajattelutavoista, rikastumaan henkisesti, käynnistämään prosesseja, joissa uudet ajatukset syntyvät ja innovaatiot kimmahtelevat.

Viimeiseksi synergiaa luovaksi palikaksi Takatalo nimeää tavoitteellisuuden. Siinä on syy ja tarkoitus ja suunta.

Luottamuksen, sovittamisen, hurahtamisen, sallivuuden ja tavoitteellisuuden sekoitukseen lisätään vielä flow-kokemus. Se on eräänlainen kokonaisvaltainen voimantunne, jossa aika ja paikka menettävät merkityksensä. Näistä aineksista syntyy siis synergiaa, joka ruokkii luovuutta. Ja sen voimalla ihminen kohoaa ja viisastuu maailmassa.

Onko tämä nyt pelkkää kaunista puhetta, oppimishypeä, jolla on hyvin vähän tekemistä koulutuksen arjen kanssa? Millaisen fakiiri tarvitaan opettajaksi?

–Ei siinä temppuilijaa tarvita. Tärkeintä on olla tosissaan, mutta ei tietenkään vakavana. Läähättää pitää, mutta ei läkähtyä. epäillä täytyy, mutta luottamusta ei saa menettää. Kyse on kohtaamisesta, johon kuuluu myös vaativuutta puolin ja toisin. Sekä opettaja että oppija auttavat toisiaan, eivät pyri hyötymään toisistaan. Siinä on kumppanuuden idea. Tässä on kuitenkin tarpeen muistaa, että täydellisyyteen pyrkimisen tunnistaa usein siitä, että jotakin olennaista menetetään. täydellistä koulutusta ei olekaan. Epätäydellisyys ja keskeneräisyys kuuluvat kaikkeen koulunpitoon. Se on kasvun ja kehityksen ehto.


(16.10.03) Miisa Jääskeläinen

Julkaistu: 16.10.2003 klo 12:17

Keskustele aiheesta »

---

Lukijoiden kommentteja