Japani yhdistää kaikenikäisiä

Haruka Ono johdattelee opiskelijansa kaksi maata yhdistävään tanssiin.

Rettokisu raikaa ja naurava ryhmä kiertää jonossa luokkaa. Japanin tunti on meneillään Raision työväenopistossa. Kiinnostus nousevan auringon maan kieleen yhdistää eri-ikäisiä opiskelijoita.

Rettokisu on sama kuin letkis. Kirjoitusasu selittyy sillä, että japanin kielessä r-kirjain ääntyy l-kirjaimena, ja o ja u eivät äänny lainkaan. Yhtä kaikki, hilpeä tanssi on yhtä legendaarinen Suomessa ja Japanissa.

Animen ajamat

Lukukauden päätösletkiksen ikähaitari ulottuu 12 vuodesta 65 vuoteen. Nuorimmat ovat tulleet japanin kurssille animen, mangan ja j-rockin tuomina. Vanhempia kiinnostavat kulttuuri ja yhteiskunta. Yhden lumosi lapsena japanilainen tekniikka, toisella oli japanilainen kirjeenvaihtokaveri, kolmas kävi lähetyssaarnaajien lapsena Kiotossa päiväkerhoa.

Opettaja Haruka Ono pitää sekaryhmäänsä mielenkiintoisena ja haasteellisena opetettavana.

- Olen käyttänyt hyväkseni omia kokemuksia ja vaistoa, mutta olen hakenut tietojakin. Käytännön kokemus auttaa eniten, samoin opiskelijoiden kanssa käyty keskustelu, hän kertoo.

Avainsana on ryhmäytyminen

Opettajan on otettava huomioon ryhmän heterogeenisyys niin opetuksen sisällöissä kuin menetelmissä, materiaaleissa ja etenemistahdissa. Jo eri sukupolvia edustavien elämän- ja kielenoppimisen kokemuksissa on eroja.

Taitava pedagogi osaa hyödyntää ryhmänsä heterogeenisuutta.

- Kukaan ei tule oppimaan tabula rasana, sanoo Jyväskylän yliopiston soveltavan kielentutkimuksen tutkija Sari Pöyhönen. Ydinasia on ryhmäytyminen.

Raisiolaisopiskelijat ovat tutustuneet toisiinsa keskustellen, ja yhteistyö sujuu hyvin.

- Aiheet ovat historiasta, ruuasta, yhteiskunnasta, elämäntavasta, musiikista, juhlista. Kaikesta mistä ryhmä on kiinnostunut.

Sekä opettajan että opiskelijoiden mielestä ikäerot ovat rikastuttaneet opetusta ja laventaneet aiheita.

Helposti ajatellaan, että se, mikä motivoi 12-vuotiasta mangan harrastajaa, ei innosta senioriopiskelijaa.

- Mutta ei välttämättä. Tilanneherkkyys kuuluu opettajan ammattitaitoon ja oppijalle on osattava antaa tilaa. Tällä tavalla tulee juuri näitä voimautumisen elämyksiä, Sari Pöyhönen sanoo.

Ihanan erilaisia

Mangaa piirtävä Iida Salonen, 15, sanoo että oli kiva huomata aikuisten olevan kiinnostuneita "vähän samoista asioista kuin me".

- Ekalla tunnilla ajattelin että apua! mutta se meni ohi, kommentoi puolestaan Berit Lehto, 16.

Marja Kariluoto luuli tulleensa väärään luokkaan.

- Mutta nuoret ovat aivan ihania. Olemme kaikki puurtamassa saman asian parissa, sanoo nainen, joka alkoi opiskella japania saadakseen elämäänsä jotain vaikeaa ja erilaista. Sitä japani on: kolme rinnakkaista kirjoitusjärjestelmää ja merkkejä monta kymmentä tuhatta.

Unelma opettajan hahmossa

Kurssilla on opeteltu käyttökieltä. Se motivoi Jenni Saloa, 17, joka suunnittelee tulevaisuutta Japanissa.

- Olen joka viikko lähempänä unelmaani, hän sanoo.

Unelma on itsekin lähestynyt häntä, japanilaisen opettajan muodossa.

Kukin osallistuu tavallaan

Haruka Ono opiskeli suomea jo Tokiossa. Vaihto-oppilasvuotenaan hän opetti Kouvolan kansalaisopistossa japania vain 17-vuotiaana.

Opiskelijat luonnehtivat opettajaansa rohkaisevaksi, vaativaksi ja innostavaksi.

- Pidän tärkeänä sitä, että kaikki osallistuvat omalla tavallaan. Hiljainen voi olla aktiivinen, jos hän kuuntelee tarkasti ja tekee muistiinpanoja, Ono sanoo.

Yhteinen tila oppimiselle

Opettajan tehtävänä on tarjota mahdollisuus osallistua keskusteluun, eikä jättää ketään ulkopuoliseksi. On opiskelijan oma valinta, tarttuuko siihen.

- Työväenopiston opetukseen kuuluu, että eri-ikäiset voivat oppia samassa tilassa. Näin syntyy sukupolvien välistä kanssakäymistä, ja se laajentaa ihmisen ajattelua ja näkemystä, Haruka Ono muistuttaa.

Teksti ja kuva: Taina Saarinen

Julkaistu: 20.4.2009 klo 7:00

Delicious Facebook Kerro kaverille

Keskustele aiheesta »