Oppilaitosjohtaja on suunnannäyttäjä, tunnekomposti, kellokalle, tulevaisuuden aavistaja ja vallankäyttäjä. Sivistys pakkasi esimiehelle survival kitin.
Johtajan on syytä olla sinut itsensä kanssa, sillä hän tekee työtä omalla persoonallaan. Itsensä tunteva esimies hyväksyy keskeneräisyyden itsessään ja toisissa.
Johtajaksi ei synnytä vaan tehtävään opitaan. Oppilaitosjohtaja on ammattirooli siinä missä kanslisti tai suunnittelija. Kun johtaja tunnistaa omat arvonsa ja elää niiden mukaisesti, puheet ja teot ovat yhtä.
Vaikka johtajan rooliin kuuluu valta, johtajuus on palvelutehtävä. Kysymys kuuluukin, "haluaisinko olla itseni alainen".
Itsetutkiskelu on omien sokeiden pisteiden paikantamista. Työkaluiksi sopivat palaute, oman toiminnan havainnointi ja omaan elämänhistoriaan tutustuminen. Näkökulman on parasta olla 360 astetta.
Johtaminen on Suomen maabrändin mukaan ennen kaikkea motivoimista oppimiseen. Siksi johtajan on ymmärrettävä oppimisprosesseja. Osaamisen johtaminen korostuu toimintaympäristön jatkuvassa myllerryksessä.
Esimies on valmentaja, joka innostaa työntekijöitään päivittämään osaamistaan — vaikka nämä eivät itse kokisi tarvetta kehittyä. Hän ohjaa jokaista yksilöllisesti organisaation vision suuntaan. Suunnan pitämistä seurataan osavuosikatsauksilla, tilastoilla, tulosraporteilla, vuosikellolla ja kehityskeskusteluilla.
Johtamistapa vaikuttaa työmotivaatioon. Hyvällä esimiestyöskentelyllä ryhmästä saadaan irti kuin yksilöiden työstä yhteensä — ja huonolla hukataan koko potentiaali.
Vain sitoutunut työntekijä on motivoitunut. Sitoutuminen taas pohjaa kokemukseen antamisen ja saamisen tasapainosta.
Johtaja johtaa työyhteisön aikaa asettamalla asiat aikajanalle tärkeysjärjestykseen vuosi-, kuukausi-, viikko- ja päivittäistehtäviksi. Työ sovitetaan yhteen aika- ja henkilöresurssin kanssa.
Esimies kyseenalaistaa tarvittaessa työyhteisön ajankäyttötavat. Kun esimerkiksi 10 henkeä palaveeraa kaksi tuntia, käytetään 20 työtuntia. Kokous on tarpeen, jos yhteistä aikaa käytetään yhdessä ajattelemiseen, keskusteluun ja työn kehittämiseen. Tiedon välittämiseen on muita, kokouksiakin tehokkaampia kanavia.
Johtaja näyttää tehokkuuden mallia keskittymällä yhteen asiaan kerrallaan ja välttämällä sinne tänne säntäilemistä. Se onnistuu, kun kalenterissa on aikaa tehtävien valmistelulle, kokousten jälkitöille ja siirtymille tehtävästä tai tapaamisesta toiseen.
Esimies on mallina työajan rajaamisessa ja tauottamisessa. Paussi työn lomassa edistää palautumista ja lisää työtehoa.
Kukaan ei enää väitä, että tunteet eivät kuulu työpaikalle. Kuuluvathan ne. Johtajan vain on osattava kääntää tunteet voimavaraksi.
Jos organisaatio arvostaa työntekijäänsä kokonaisena ihmisenä, se sallii tunteetkin. Ihmiset ovat erilaisia emootioiden näyttämisessä. Johtaja luo ilmapiiriä, joka edistää tunteiden ilmaisua.
Esimiesrooliin kohdistuu sellaisia tunteita, joita on aiemmin kohdistettu elämän suuriin auktoriteetteihin, kuten vanhempiin tai opettajaan.
Tunnepitoiset viestit auttavat kehittämään työtä. Esimerkiksi kiirepuhe kertoo, että asiat ovat rempallaan: touhuaminen voi olla pakoa hankalista asioista. Tunnetilat myös tarttuvat, hyvässä ja pahassa.
Työyhteisöä johdetaan tulevaisuudesta käsin, suunnittelemalla ja havainnoimalla. Ennustaa ei tarvitse, mutta johtajan on osattava katsoa kauas.
Talouden, henkilöstön toiminnan, asiakkuuksien ja työprosessien suunnittelu edellyttää kokonaisuuden näkemistä. Apuvälineinä ovat vuosikello, tuloskortti ja strategian käsittelyyn tarvittavat menetelmät.
Esimies tarkkailee toimintaympäristön muutoksia ja tutkailee heikkoja signaaleja. Tulevaisuusorientaatio on myös erilaisten näkökulmien hakemista keskustelemalla. Joskus uusi suunta löytyy ristiriidasta.
Teksti pohjaa kahteen tuoreeseen esimiestyön oppaaseen:
Teksti: Terhi Kouvo
Kuva: Ruslan Kudrin / Scandinavian StockPhoto
Julkaistu: 12.9.2011 klo 7:00