Keittokirjasta on moneksi

Ruokakirja avaa kulttuuria ja elämäntapaa.

Keittokirjasta on kulttuurin, perhehistorian, elämäntavan tai vieraan kielen — ja tietenkin ruoanlaiton — opiskeluun. Syksyn ruokakirjailijat ideoivat kurssin omien teostensa pohjalta.

Sushin kautta Japaniin

Innostus animeen ja mangaan täyttää kansalaisopistoja Japanin-harrastajista. Heikki Valkaman ja Miika Pölkin Sushikirja vie lukijan japanilaiseen kulttuuriin keittiön ovesta.

— Ajatus on kertoa sushin kautta japanilaisesta kulttuurista, oppimistavoista, yhteisökäsityksistä, filosofiasta ja historiasta. Ruoan kautta pystyy menemään syvälle kulttuuriin ja kertomaan esimerkiksi japanilaisten välisistä suhteista, Heikki Valkama sanoo.

Hän taivuttaisi kirjansa elämyksellisen, kulttuuripainotteisen ruokakurssin materiaaliksi. Nimeltään se olisi "Ruoka johdatuksena japanilaiseen kulttuuriin".

— Tavoite olisi sivistyksellinen: oppia ymmärtämään toista kulttuuria ja sen kautta tietenkin myös omaa. Asiaa voisi lähestyä aterian ja ruoan historian — riisi koko japanilaisen yhteiskunnan peruspilarina — kokin tien eli oppimiskäsityksen,tapojen ja ravintolan ympärille syntyvän yhteisön kautta.

Ekskursio sukuhistoriaan

Kakkuja & kahvikutsuja -kirjassaan Ritva Laijoki tarjoaa kahvin kyytipojaksi palan sukunsa perinteitä ja historiaa 1820-luvulta lähtien. Klassikko, tavaramerkillä suojattu Ellen Svinhufvud -kakku on mukana itseoikeutetusti, onhan kirjan tekijä presidentinrouvan lapsenlapsenlapsi.

— Ruoka ja leivonnaiset kantavat muistoja perheen ja suvun yhteisistä hetkistä. On perinteitä nauttia tietyissä tilanteissa aina samoja antimia, on hetkiä, jolloin on valmistettu jotain aivan erityistä ja monenlaisia tapahtumia, jotka palautuvat mieleen ruoan ja yhteisten aterioiden kautta, Laijoki kertoo.

Hänen kurssi-ideansa on ruokamuistojen siivittämä sukuekskursio. Se sopisi niin juuriaan tutkivalle suomalaisille kuin maahanmuuttajille.

— Mitä omassa perheessä on leivottu ja kokattu, millaisiin tilanteisiin tietyt tarjottavat ovat kuuluneet? Samoin voisi selvittää sitä, millainen merkitys ruoalla ja leivonnaisilla on, perheitä ja sukuja yhteen kokoavana voimana, tietokirjailija ideoi.

Kirjasta voi lukea, että Svinhufvudin suvun kahvihetkiin kuuluivat esimerkiksi Else-mosterin rahkapiirakka ja maailmannäyttelykakku. Ukko-Pekan lempileivonnainen oli Ellen-mummon hopeakakku, johon tarvittavat kananmunat Ellen-rouva keräsi  lastenlastensa kanssa omasta kanalasta. Yli jääneistä keltuaisista vispattiin lapsille hobbel-hobbelia, maailman parasta herkkua.

Italialaisen keittiön perusteet

Saku Tuomisen Basta! noudattaa italialaisen aterian kaavaa, juomia unohtamatta. Tekijänsä mukaan se on konstailematon keittokirja ja johdatus italialaisen ruokakulttuurin abc.

Parinkymmenen vuoden aikana tarttuneen innostuksensa maailman tunnetuimpaan, rakastetuimpaan ja väärinymmärretyimpään keittiöön Tuominen tartuttaisi suomalaisiinkin. Hänen kurssinsa olisi  "Italialaisen ruokakulttuurin perusteet ".

— Oppimistavoite on se, etteivät osallistujat ajattelisi italialaista ruokaa enää koskaan ainoastaan pizzana tai pastana. Kurssi olisi kaikille, jotka haluaisivat ymmärtää, mistä italialaisessa ruoassa ihan oikeasti on kyse.

Kirjan perusteella kyse on esimerkiksi kotikeittiössä häärivistä mammoista, suurpiirteisistä kokeista, ruokalajien rytmittämisestä, hyvästä oliiviöjystä, suolasta ja itse rouhitusta mustapippurista, yhdessä syömisestä.

— Puhuisin historiasta, alueellisuudesta, maaseudusta, raaka-aineista ja intohimosta, Tuominen tarkentaa.

Tosin italialainen keittiö on abstraktio, sillä joka maakunnalla on omansa. Basta! onkin kirja vähintään 20 keittiöstä.

Ruokamatka viinitilalle

Mamma miassa Ilkka Falck ja Antonio Ranesi vievät lukijansa Italian maakuntiin. Umbriasta tutuksi tulee viinitilaa isännöivä Franco, jonka taloudessa asuu monta sukupolvea ja jonka illallisvalmistelut alkavat pizza al teston leipomisella.

Sinne, luonnonkauniisiin viiniviljelmien ja oliivilehtojen maisemiin Falck veisi kurssilaisensakin, oppimaan ruokakulttuuria, perinteitä ja kieltä.

— Ruokaa valmistetaan minun ja paikalla olevan italialaisen emännän johdolla. Viikon aikana opiskellaan kieltä jo suomalaisen opettajan johdolla, hän kaavailee.

Tosin kurssityyppi asettaisi rajansa niin osallistujien kukkarolle kuin ryhmän koolle — mukaan mahtuisi kuudesta kahdeksaan opiskelijaa.

Kulinaristit tuntevat Umbrian maakunnan mustasta tryffelistä, joita paikalliset etsivät hankalakulkuisessa maastossa tehtävään koulutettujen sikojen ja koirien kanssa. Kenties tryffeliretki mahtuisi ohjelmaan?

Teksti: Terhi Kouvo
Kuva: Shlomo Polonsky / Scandinavian StockPhoto

Lisää aiheesta:

Miika Pölkki ja Heikki Valkama: Sushikirja. Perijapanilaisesta supisuomalaiseen. Teos 2011.

Ritva Laijoki: Kakkuja & kahvikutsuja. Leivontareseptejä Svinhufvudin suvun kokoelmista. Karisto 2011.

Saku Tuominen, Tuukka Koski ja Kimmo Kivilahti: Basta! Italialaisen ruokakulttuurin abc. Tammi 2011.

Ilkka Falck ja Antonio Ranesi: Mamma mia. Italialaisten äitien keittiössä. Otava 2011.

Julkaistu: 5.12.2011 klo 12:00

Delicious Facebook Kerro kaverille

Keskustele aiheesta »