Kirjoittamisen opettaja tukee palautteella

Ystadilainen Katrine Hamori opettaa kirjoittamista verkossa.

KOLLEGA POHJOLASTA. Aamukahdeksalta, talvipäivän valjettua Etelä-Ruotsissa Katrine Hamori avaa tietokoneensa ja lukee työsähköpostinsa. Hänen ei tarvitse edes pukeutua töihin, sillä toimisto on kotona Gåsegrändissa Ystadin pikkukaupungin keskustassa.

Erityisen mukavaa etätyö on kirjoittamisen opettajasta tänään, kun ulkona käy puhuri. Matkaa työpaikalle, Österlenin kansanopistoon Tomelillassa on 25 kilometriä. Tarvittaessa se taittuu autolla.

Vammaisuudesta fiktion keinoilla

Kollegansa Marianne Meijer-Annerfeldtin kanssa Hamori vastaa oppilaitoksen kirjoittajakoulutuksesta. He ovat mukana Nordplus Aikuiskoulutus -ohjelman kehittämishankkeessa, jossa tuotetaan käsikirja vammaisten opettajille.

Keväällä 2010 käynnistynyt projekti on laajentanut työyhteisöä Pärnun ja Espoon aikuislukioihin sekä Tallinnan ja Reykjavikin yliopistoihin.

Jokaisessa kumppanimaassa viiden hengen ryhmät tuottavat vammaisuutta koskettelevia kaunokirjallisia tekstejä, joista kootaan verkkojulkaisu.

— Tunteita on helpointa käsitellä fiktion keinoin. Haasteena on löytää ihmisiä, jotka ovat valmiita sitoutumaan ja kirjoittamaan, vammaisjärjestöt ovat melko sisäänpäinkääntyneitä, ruotsin kielen opettajaksi alkuaan kouluttautunut Hamori sanoo.

Oivalluksista hankkeeksi

Viiden vuoden ajan Hamori on ohjannut kirjoittajia kotoa käsin. Kaksi oivallusta — että etäopetus sopii erityisen hyvin liikuntavammaisille ja että opettajan aineistosta on pulaa — poiki pohjoismaisen hankkeen.

— Ilman Nordplus-rahoitusta emme olisi pystyneet tähän, sanoo Hamori, jolla on edessään matka Tallinnaan suunnittelemaan projektia.

Hanke on myös tuonut espoolaisia ja reykjavikilaisia kollegoja Ystadiin.

Kaikki haluavat kirjoittaa

Österlenin kansanopiston kirjoittajalinjalla on viitisenkymmentä opiskelijaa. Lukuvuoden mittainen koulutus on suosittu: hakijoita on vuosittain 300—400.

— Kaikenikäiset haluavat kehittyä kirjoittajina. Monet jatkavat toisenkin lukukauden ja ryhtyvät sen jälkeen mentoreiksi pienryhmille, Hamori kertoo.

Lähiopetukseen verrattuna etäopetus on kustannustehokasta. Opettajalle se on vaativaa.

— Opetus on toteutettava aivan eri tavalla ja on varmistettava, että jokainen saa palautetta. Ohjeiden on oltava täsmälliset ja selkeät, muuten saan heti 20 kysymystä paluusähköpostissa.

Työ tekijäänsä kiittää

Nyt Hamorin tietokoneella odottavat lähettämistään viikon kirjalliset opiskelutehtävät.

— Olen lukenut opiskelijoiden tekstejä ja näen, mitä he tarvitsevat. Se on aina innostavaa, kuin kirjoittaisi aina uuden luvun kirjaan joka viikko.

Lounas- ja kahvitaukonsa Katrine Hamori pitää työn lomassa. Joskus hän piipahtaa kesken päivän kirjastoon virkistämään ajatuksiaan.

— Oikeastaan en edes kaipaa työpaikan kahvipausseja, ne vievät niin paljon aikaa — näin olen paljon tehokkaampi. Työ on toki yksinäistä, mutta onneksi voin pallotella ajatuksia Mariannen kanssa.

Työpäivä liukuu iltaan

Katrine Hamorin mielestä työssä parasta on mahdollisuus antaa opiskelijoille palautetta, joka auttaa kehittymään kirjoittajana.

— Eräs Afganistanin sodassa ollut kaveri kirjoitti kokemuksistaan, ja teksti oli valtavan hyvää. Hänen oli vaikea elää kokemuksensa uudelleen, mutta huomasin, kuinka hyvältä hänestä tuntui saada palautetta ja huomata, että teksti kosketti minua.

Monet Katrine Hamorin opiskelijat ovat nuoria. He tuottavat tekstejään öisin tai ottavat yhteyttä puhelimitse toimistoajan ulkopuolella. Niinpä työpäivät ovat vähintäänkin liukuvia, eikä Hamori oikeastaan koskaan sulje kotitoimistonsa ovea kokonaan. Mutta 60 plus -ikäinen kouluttaja ei stressaa päivien venymistä.

— Viimeiseksi illalla tarkistan vielä sähköpostini, jotta näen, millaisten tekstien parissa jatkan työtäni seuraavana päivänä, hän sanoo.

Pohjoismainen kollega Katrine Hamori

• haluaa olla avuksi kollegoilleen
• arvostaa työyhteisössään solidaarisuutta
• innostuu, kun saa antaa rakentavaa palautetta: "Opiskelijani kokevat kehittyvänsä — ja jopa kertovat sen minulle."
• aikoo oppia lisää vammaisuudesta
• pitää aivoja tärkeimpänä työvälineenään: "Nehän sen työn tekevät."

KOLLEGA POHJOLASTA -sarjan haastateltavia yhdistää se, että he kaikki ovat mukana Nordplus Aikuiskoulutus -hankkeissa. Jutut toteutetaan aikuiskoulutuksen pohjoismaisen NVL-verkoston kanssa.

Teksti: Clara Henriksdotter
Kuva: Katrine Hamori

Julkaistu: 7.3.2011 klo 7:00

Delicious Facebook

Keskustele aiheesta »