Kuoro on verraton yhteisö

Kuoroon haluavat nyt kaikki. Onko karaokekansa kyllästynyt sooloiluun? Pispalan Tellus näyttää mallia.

Naiskuoro Pispalan Tellus harjoittelee ensimmäistä ohjelmistoaan Pispalan etelärinteillä. Viime syksynä perustettuun ryhmään ilmoittautui oitis kolmisenkymmentä laulajaa, vaikka tieto kulki vain puskaradiossa. Vaatimuksena  on vain laulumieli, eikä testejä ole.

Parhaita olemisen muotoja

Eristäytymisen ja individualismin aika on ohi.

- Yhteen liittyminen ja yhteenkuuluvuus ovat yhä tärkeämpi, päättelee sopraano Kaarina Porkkala. Hän on laulellut aina, mutta tunnustautuu harrastelijaksi.

- Laulaminen on parhaita yhdessä olemisen muotoja, hän sanoo. Porkkala arvostaa sitä, että kuorossa ei tarvitse eikä saa kilpailla, sillä tavoitteena on harmonia laulajien kesken.

Ikä on yhdentekevä

Nuorimmat telluslaiset ovat puoli välissä kolmeakymmentä. Kaarina Porkkala, 63, on kuoron vanhin, mutta iällä ei ole porukassa merkitystä.

- On sääli, että Suomessa niin harvoin vanhat ja nuoret ovat ryhmissä, kun se muualla maailmassa on luonnollista, hän harmittelee. Yhteisöllisyys toteutuu, kun ryhmässä on monenikäisiä tasavertaisina.

Kuorossa saa itse määritellä sosiaalisuutensa rajat. Voi pysytellä anonyyminä mutta silti nauttia yhteisöstä.

Kotiseuturakkaus toi kuoroon

Telluksen kuopus Salla Korhonen, 25, on lapsesta lähtien laulanut tasokkaissa nuorisokuoroissa Tactuksessa ja Sympaatissa. Hän on opiskellut klassista laulua ja soittaa pianoa.

Harrastajakuoroon syntyperäisen pispalalaisen vei kotiseuturakkaus.

- Haluan olla mukana yhteisöllisessä toiminnassa, joka vahvistaa Pispalan erityislaatua. Se voi johtaa johonkin muuhunkin yhdistävään toimintaan täällä, kuuluvat perustelut.

Laulajien erilaiset taidot eivät Korhosta häiritse.

- On hienoa, että kukin saa laulaa omalla äänellään. Laulamista ei tarvitse ottaa vakavasti, kunhan on mukavaa yhdessä.

Johtaja opintokeskuksen tuella

Pispalan Tellukseen on jatkuvasti tarjolla uusia laulajia, ja portit ovat auki. Kuoron mainetta on epäilemättä siivittänyt sen johtaja Tellu Turkka, joka kuuluu Suomen eturivin naissäveltäjiin ja muusikoihin.

Kuoro haki johtajansa palkkaamiseen tukea Työväen Sivistysliitolta (TSL).

Turkalla ei ennen ole ollut omaa kuoroa, mutta hän on ohjannut useita ryhmiä, jotka ovat esittäneet hänen teoksiaan.

Nuotti on muistin jatke

Kun Tellu Turkka on aiempien kuorojensa kanssa turvannut nuotteihin, nyt uudet laulut opetellaan useimmiten korvakuulolta. Näin sovituksia voi testata ja täsmentää lennossa, nuottiviivastolle ne päätyvät vasta myöhemmin.

- Korvakuulolta harjoittelu on hirveän mukavaa, paperi on vain muistin jatke. Ihmiset alkavat soida yhteen, kun musiikki hahmotetaan korvan eikä silmän kautta. Nuotin mukana heräätävät helposti myös estot: "Enhän minä pääse noin korkealle!"

Pispalan naiset harjoittelevat stemmatkin yhdellä kertaa. Näin laulusta tulee yhteistä nopeammin kuin perinteisellä metodilla, stemma kerrallaan.

Äänet sulavat yhteen

Tellu Turkka kokee kuorolaisten tavoin vahvan yhteisöllisyyden.

- Kukaan ei pelaa eikä taistele toistaan vastaan, vaan äänet sulavat yhteen. Hän toistaa  tuoreista tutkimuksista tutun mantran: "Laulaminen tekee ihmiselle hyvää."

- Laulu on soitin, joka soittaa kehoa. Se avaa tietä sisäänpäin ja nostaa sieltä esiin asioita.

Johtajalleen kuoro on instrumentti, johon on ensin tutustuttava. Ja tunnelma on luotava sellaiseksi, että kaikilla on hyvä ja rento olla.

- On kuin pääsisi savipajalle. Ihmiset antavat äänensä yhteiseen sointiin, jota minä saan muovailla parhaan kykyni mukaan luomaan kauneutta, Turkka luonnehtii.

Hän kehuu ryhmänsä edistyneen hurjaa vauhtia. Alkukankeuden jälkeen laulajat ovat saaneet rohkeutta, ja äänet soivat varsin puhtaasti.

Tervetuloa lauluintoiset

Tellu Turkka uskoo, että kaikki oppivat laulamaan: jotkut osaavat sen luonnostaan, toiset edistyvät omien edellytystensä mukaan.

- En ole tavannut ketään, joka ei olisi oppinut laulamaan. Kun heittäydymme vapaaseen improvisaatioon ja läsnäoloon, syntyy upeita äänimaisemia, äänellisiä retkiä, hän sanoo.

Niin sanottu epämusikaalisuus johtuu pikemminkin ulkoa tulleista mutta pään sisäisistä esteistä. Parhaimmillaan tekeminen on ajatustakin nopeampaa, ja silloin äänen esteetkin katoavat.

Teksti ja kuva: Iita Kettunen

Lisää aiheesta:

Hae kuorolle opintokerhorahoitusta

Opetushallitus juhlii autonomiaa laululla

Julkaistu: 11.5.2009 klo 7:00

Keskustele aiheesta »