Yhdessä oppimisen paikka, hyvinvoinnin tuottaja ja opiston käyntikortti. Kansalaisopiston kuorolla on monta tärkeää tehtävää — ja aina se on opistonsa näköinen.
Kuorojen perussettiin kuuluvat naiskuoro, mieskuoro, veteraanikuoro, sekakuoro ja nuorisokuoro. Nyt, kun suomalaiset availevat koulun pakollisten laulukokeiden sulkemia laulusuitaan, kysyntää on etenkin kynnyksettömille kuoroille.
— Laulamista oppii vain laulamalla, vahvistaa musiikin suunnittelijaopettaja Hanna Vainionpää Vanajaveden Opistosta, jonka suojissa toimii avoimia Hei me lauletaan! -ryhmiä.
Seinäjoen kansalaisopistossa toimii Iloa laulusta -ryhmä ja Sisä-Savon kansalaisopistossa on Laulutaidottomat -kurssi, jolle on tulijoita jonoiksi asti. Oulu-opistolla on Laula vaan! -ryhmä, ja Oulun kansalaisopistolla Ja Rokki Soi -kuoro, jonka laulajat otettiin ilmoittautumisjärjestyksessä.
Kouvolan kansalaisopiston päätoiminen musiikinopettaja Regina Oja taas ohjaa lauluklubeja, joissa keskitytään laulamisen ohella äänenhuoltoon ja äänenmuodostukseen.
— Sekin, jolta syksyllä puuttuu laulamisen kokemus ja kynnys avata suunsa, laulaa epävarmasti ja "nuotin vierestä", on yleensä jouluun mennessä sulautunut porukkaan, hän on huomannut.
Vaikka kuoroon ei olisi pääsykoetta eikä se toteuttaisi taiteen perusopetuksen suunnitelmaa, toiminta on pidettävä tavoitteellisena. Muuten innostus laantuu.
— Matalan kynnyksen kuoroissa voitaisiin vain laulella ajan kuluksi ja rupatella mukavia. Kokemukseni mukaan tämä ei kuitenkaan pelkästään riitä asiakkaillekaan, saati ammattitaitoiselle kuoronjohtajalle, Hankasalmen kansalaisopiston musiikin lehtori Antti Ikonen sanoo.
Kuorolaulu on yhteisöllinen taidemuoto. Pienimissäkin opistoissa se tavoittaa kymmenittäin lauluintoisia, isoissa kuorolaisten määrä kipuaa satoihin.
— Niin tärkeää porukka on, että kuorolaiset tulevat hyvissä ajoin ennen harjoituksia juttelemaan ja viettävät aikaa yhdessä harjoitusten ulkopuolellakin, on Anneli Tarvaisen kokemus Suonenjoelta.
Mutta ei kuoroon vain tarinoimaan tulla. Porukan henki vahvistuu yhdessä ponnistellessa.
— Jokainen kuorolainen tietää sen hienon tunteen, kun saadaan yhdessä onnistumaan jokin teos, jota on harjoiteltu ja jonka eteen on tehty paljon töitä. Kuorolaisena oleminen merkitsee yhteisöllisyyttä ja onnistumisen kokemuksia, sanoo musiikinopettaja Arto Leponiemi Jokihelmen Opistosta.
Tosin kuorojen yhteisöllisyys on vapaan sivistystyön yhteisöllisyyden tapaan naisvoittoista. Esimerkiksi Vanajaveden Opisto houkutteleekin miehiä lauluryhmiin heille suunnatuille äänenkäytön kursseilla.
Yhdessä laulaminen lisää terveyttä ja tuo elinvuosia, osoittavat tutkijat. Musiikinopettajat vahvistavat asian.
— Jo laulaminen itsessään on terapeuttista: saa purkaa tunteita ja tuntea musiikin flow-tunteen. Huolet unohtuvat, ja musiikki vie mennessään, Anneli Tarvainen kuvailee.
Hyvinvointia lisäävät ryhmään kuuluminen, ryhmän tuki ja yhteishenki.
— Erityisesti seniorit mutta myös työikäiset muistavat mainita, kuinka kuorolaulu on elämän merkityksellisimpiä ja hienoimpia asioita. Ei vähiten sosiaalisten kontaktien ansiosta, mutta myös mielekkään tavoitteellisuuden merkitys on suuri elämän rytmittäjänä, Antti Ikonen kertoo.
Esiintymisillään kuoron yhteisöllisyys leviää paikallisyhteisöön ja synnyttää samalla sosiaalista pääomaa.
Kuoro on opiston käyntikortti. Missä on juhla, siellä on esiintymässä opiston kuoro.
— Minulta kysytään joka vuosi mikä kuoro on tänä vuonna valmis, kun tulee itsenäisyyspäiväjuhlat tai veteraanipäivät, Laukaan kansalaisopiston musiikinopettaja Ilkka Koski sanoo.
Kuorojen saamat tunnustukset kirkastavat opiston imagoa. Hankasalmen kansalaisopiston suojissa kasvanut, sittemmin siitä eronnut, Voice-nuorisokuoro voitti Suomen parhaan kuoron tittelin televisio-ohjelmassa. Sama kisa toi mainetta Vanajaveden Opistolle Vanajan Laulun menestyksen myötä ja Oulun kansalaisopistolle, kun sen Ja Rokki Soi -ryhmä pärjäsi.
Sitä paitsi laulajat tuovat osallistujia opiston muihinkin ryhmiin.
— Henkilökohtaisten verkostojen kautta ja esiintymisten avulla tieto kansalaisopiston toimintamahdollisuuksista leviää ja houkuttelee lisää väkeä osallistumaan siihen ja näin kehittämään paikallista kulttuurielämää aktiivisempaan suuntaan, muistuttaa Regina Oja Kouvolasta.
Juttu perustuu 18 kansalaisopiston vastauksiin.
Teksti: Terhi Kouvo
Kuva: Ja Rokki Soi -kuoro
Kuorotoimintaan kaivataan uusia malleja
Julkaistu: 14.11.2011 klo 7:00