Lahja maalaa elämän kaikilla väreillä

Lahja Hakala ilahtui, kun mallin suhteet menivät heti oikein.

Kuopiolainen Lahja Hakala luonnostelee kuvaansa rauhallisin mutta määrätietoisin vedoin. Seisovan mallin kuva hahmottuu paperille joutuisasti ja arkailematta.

Hakala on yksi Kuopion kansalaisopiston Piirustus ja maalaus -kurssin opiskelijoista. Mikään ei kieli siitä, että hän on jo arvokkaassa 95 vuoden iässä.

Päinvastoin: Hakala on tunnin aktiivisimpia. Hän kyselee opettajalta neuvoja, kertoo sattuman automatkaltaan ja näyttää kiintoisan kuvan taidekirjastaan. Olemus on ryhdikäs ja toimet reippaat.

Kahden ja puolen tunnin pituinen oppitunti loppuu aina kesken.

- Mutta kotona pitää sitten käydä pitkäkseen, hän tunnustaa.

Harrastuksia pitää olla

Piirustus ja maalaus ovat Lahja Hakalan pitkäaikaisia harrastuksia. Aikaa niille järjestyi vasta, kun hän jäi eläkkeelle talousopettajan työstään 1970-luvun alussa.

Hakala on opiskellut kuvataiteita vapaan sivistystyön kesäkursseilla, pisimpään Kuopion kansalaisopistossa.  Hän kokeili myös joogaa, mutta lopetti, kun tunneilla palelsi. Kieltenopiskelu taas jäi, kun ei enää tullut lähdetyksi yksin ulkomaille. Mietiskely, opiskelusta tuttua sekin, on kuitenkin jäänyt päivittäiseksi.

Tärkeintä elämässä

Kevätlukukaudella Lahja Hakala opiskelee kahdella kuvataidekurssilla.

- Haluan oppia kuvaamaan ihmistä. Mutta en käy täällä lopputuloksen vuoksi vaan siksi, että pysyn mukana elämässä, hän kertoo.

Tärkein on se hetki, kun saa liikuttaa kynää tai hiiltä tai sivellintä paperilla.

- Siinä tapahtuu jotain sellaista, joka on tärkeintä elämässä ja auttaa elämässä eteenpäin.

Hakalalta tiedustellaan usein jaksamisen salaisuutta. Geenit tai terveelliset elämäntavat?

Minusta paljon on kiinni valinnoista, että miten niillä vaikuttaa elämäänsä, hän arvioi.

Hyvällä pedagogilla on aikaa

Entä miten opettajat ottavat huomioon opiskelijansa iän? Eivät niin mitenkään. Opiskelu on niin vapaata ja yksilöllistä.

- Itse pitää kuitenkin osata säästää itseään ja pysyä kohtuudessa. Kaikki tekeminen vaatii nykyään aikaa. Inhoan croquis´ta, kun kädet ovat kankeat ja näkökin heikko, Hakala kertoo.

Hän kiittelee opettajaansa siitä, että tällä on aina aikaa keskustelulle.

Hakalan armollisuus itseä kohtaan on lisääntynyt vuosien myötä, kun on tullut fyysisiä rajoitteita. Kuulo on huono, ja se vaikeuttaa tilanteiden tasalla pysymistä.

- Kun kaikki painuvat yhtäkkiä ovesta ulos, päättelen, että vissiin on kahvitauko!

Rohkaiseva esimerkki

Opiskelutoveri, useita vuosikymmeniä nuorempi Asta Kohtala luonnehtii Lahja Hakalaa.

- Hän on ilmaisussa rohkea, ei silottele, vaan uskaltaa nähdä ja esittää töissään rumuuttakin. Ja minäkin olen rohkaistunut omissa töissäni, kun olen nähnyt, että Lahja uskaltaa.

- Olen samaa mieltä! Hakala itse kommentoi.

Tunti on ohi. Ennen kotiinlähtöä Hakala viittaa pöydällä olevaan matkaesitteeseen.

- Keväällä haluaisin lähteä tyttären kanssa maalauskurssille Viroon, hän suunnittelee.

Teksti ja kuva: Anja Hiltunen

Julkaistu: 9.2.2009 klo 7:00

Delicious Facebook