Neulominen on meditaatiota

Lauttasaarelainen Laura Honkasalo hankkii neulolankojaan Virosta. Tekeillä on myssy.

OPIN TIELLÄ. Kirjailija Laura Honkasalo rohkaistui yläasteen käsityötunneilla saamistaan traumoista huolimatta työväenopiston neulontakurssille. Rohkeus palkittiin: aikuisena opiskeleminen oli hänestä todella mukavaa.

Helsinkiläinen Honkasalo tunnetaan rohkeasti kantaaottavista romaaneistaan. Hänen uusin teoksensa on tietokirja Kotikutoista, joka kannustaa tutustumaan käsitöiden maailmaan.

Kirjailija on käsityöherännäinen: hän innostui käsitöistä vasta aikuisena. Yläasteen käsityötunnit olivat omiaan latistamaan innostuksen.

— Koulussa kaikki piti aina tehdä "oikein", juuri niin kuin opettaja sanoi: sääntöjä ja ohjeita piti seurata orjallisesti. Langoissa ja kankaissakaan ei ollut juuri valinnan varaa.

Niinpä Honkasalo oppi neulomaan sukatkin vasta neulekurssilla Helsingin työväenopiston eteläisessä alueopistossa Kaapelitehtaalla. Neulomisinnostus on jatkoa myöhäiselle käsityöherännäisyydelle: Honkasalo haluaa aina oppia uusia asioita.

Härkää sarvista

Laura Honkasalo kiinnostui neulomisesta tajuttuaan, että hänen suvussaan ei enää ollut neulovia mummoja ja että kaupan villasukat ovat huonolaatuisia. Myös neuleblogien esimerkki vaikutti.

— Olin aina ajatellut, etten ikinä voisi oppia neulomaan. Kun kirjoitin Kotikutoista-kirjaani, sain oivalluksen. Tajusin, että en ole sen tyhmempi kuin ihmiset, jotka osaavat neuloa, joten miksen minäkin voisi oppia.

Lopullisen sysäyksen kurssille Honkasalo sai tehdessään taustatyötä teostaan varten. Hän etsi tietoa neulomisen historiasta. Kirjailija sai tietää, että 1800-luvun Walesissa katovuosien aikana kokonaiset kylät tienasivat rahaa neulomuksilla. Kyläläiset kerääntyivät iltaisin yhteen saatuaan päivän työt tehtyä ja neuloivat kirjoneulesukkia.

— Mukana oli jopa kuusivuotiaita lapsia, jotka neuloivat mielettömällä vauhdilla todella monimutkaisia malleja! Tajusin, että jos jopa pienet lapset pystyivät siihen, saisin itsekin varmasti ainakin jonkinlaiset lörpykät aikaan.

Luovasti puikoilla

Sopiva kurssi löytyi työväenopiston opinto-ohjelmasta. Kurssin hintakaan ei päätä huimannut: 30 euroa. Honkasalo kehuu saaneensa vastinetta rahoilleen. Eniten hän kiittää käsityönopettajaa, joka kannusti osallistuja luovuuteen.

— Opettaja esitteli meille kurssin osallistujille erilaisia neulemalleja, joita oli itse keksinyt, ja sanoi: "En minä mitään ohjeita katsonut!"

Välillä ohjaaja kertoi tehneensä itse neuloessaan mokan, mutta virheestä olikin syntynyt uusi idea.

— Asenne oli siis aivan erilainen kuin yläasteen käsityötunneilla.

Kurssilla Honkasalo löysi tekemisen ja oppimisen ilon.

— Välillä tietysti tuli mokia, mutta onneksi ohjaaja oli koko ajan auttamassa, tarvittaessa ihan kädestä pitäen.

Ryhmään osallistui hyvin eri tasoisia neulojia, mutta opettaja osasi ottaa sen huomioon. Hänellä oli ideoita ja malleja myös hyvin yksinkertaisiin neuleisiin.

— En oikeastaan keksi muuta kritisoitavaa kuin sen, että jotkut hänen esittelemänsä mallineuleet olivat niin hienoja, että olin läkähtyä kateudesta. Esimerkiksi pyöriönä neulottu villapaita, jota oli alettu neuloa reunoista eri suuntiin, oli mielestäni hieno.

Neulominen on matematiikkaa

Kurssi taas saa Laura Honkasalolta risuja vain yhdestä asiasta: kaikki osanottajat olivat naisia.

— Minusta miehetkin voisivat aivan hyvin harrastaa neulomista! Tämä saattaa kuulostaa aika stereotyyppiseltä ajatukselta, mutta mielestäni neulominen sopii hyvin miehille, koska se on niin matemaattista puuhaa.

Honkasalon mielestä neulomisen voi rinnastaa tietotekniikkaan, kumpikin on eräänlaista koodausta. Ja käsityöt ovat hyvää vastapainoa tietokoneella nyhjäämiselle.

— Neulomisessa on jotakin samaa kuin rukoushelmissä. Silmukoiden syntyä on todella rauhoittava seurata, kurssi oli varsinaista neuleterapiaa.

Neulominen saikin kurssin jälkeen pysyvän paikan Honkasalon elämässä. Hän haluaa oppia sitä lisää.

— Unelmoin siitä, että oppisin neulomaan villatakin. Ajattelin aloittaa vauvan nutusta.

Kuka?

• helsinkiläiskirjailija Laura Honkasalo
• syntynyt vuonna 1970 Helsingissä
• kaunokirjallisia teoksia: Sinun lapsesi eivät ole sinun (Gummerus 2001), Lumen saartama kahvila (Gummerus 2002), Tyttökerho (Otava 2005) ja Eropaperit (Otava 2009)
• tietokirja Kotikutoista (Kirjapaja 2011)
• oppimismotto: "Haluan oppia aina uutta."
• yhdessäoppimismotto: "Mokiin suhtaudutaan huumorilla!"

Opin tiellä -sarjassa aikuisopiskelijat kertovat, miten he kokevat vapaan sivistystyön opinnot.

Teksti: Martta Kaukonen
Kuva: Terhi Kouvo

Julkaistu: 9.1.2012 klo 12:00

Delicious Facebook Kerro kaverille

Keskustele aiheesta »