Opettaja mailan varressa

Itä-Länsi-ottelussa Pasi Pirinen valittiin kentän parhaaksi pelaajaksi.

Kun opettajakollegat palaavat virkistyneinä kesämökeiltään töihin, Pasi Pirinen suhaa yhä kiivaammin pesäpallokentän ja kansanopiston väliä. Lukukauden alkaessa käynnistyvät pudotuspelit, joissa selviää, nouseeko hänen joukkueensa Kiteen Pallo nelossijalta mitaleille.

Elokuussa Pirisen kalenteri pullistelee. Pesäpallon lomaan on soviteltava lukukauden aloituskuviot Kiteen Evankelisessa Kansanopistossa. Ja perheenkin on saatava aikana.

Kymppiluokkalaiset, maahanmuuttajat, työvoimakoulutettavat. Kaikki he odottavat tapaavansa opettajansa. Se luonnistuu pikapikaa.

- Kunnolla töihin pääsen vasta pudotuspelien jälkeen syys-lokakuun vaihteessa, liikuntaa, luonnontieteitä ja tietotekniikkaa opettava pesäpalloilija sanoo.

Roolinvaihto käy lennossa

Lauri "Tahko" Pihkala kehitti pesäpallon 1910-luvulla kansan yhteishengen lujittajaksi ja kunnon kohottajaksi. Nyt se on huippu-urheilua ja pelaajat vähintään puoliammattilaisia, kuten Pirinen, 39. Suomenmestaruustasolla Superpesistä pelaavan miehen viikkorytmiin kuuluvat päivittäiset harjoitukset ja kotipelit, ja päälle vielä vierasottelut. Pelaaminen lohkaisee viikosta pari - kolmekymmentä tuntia.

Opettajuus istuu kuvioon, kun rytmi on selvä ja järjestelyllä niin vaimon ja poikien kuin työnantajan tuki. Toukokuusta syyskuulle Pirinen on urheilija, sen jälkeen opettaja.

- Työehtosopimuksessani määritellään vuosittainen opetustuntimäärä. Minulla se painottuu talvikauteen, jolloin pidän esimerkiksi pienryhmille tiiviskursseja ja teen viikonlopputöitä, hän kertoo. Näillä järjestelyillä on menty koko kansanopistouran ajan, seitsemisen vuotta.

Loikka pelaajasta aikuisopettajaksi on tosin vähän turhankin lennokas.

- Olen opetellut lepäämään pelatessa, onhan se vastapainoa opettamiselle. Ennen opetustyön alkua tekisi kyllä mieli ottaa viikon loma ja palautua rauhassa peleistä, hän tunnustaa.

Ammatikseen urheilevalle opettajalle lepoloma on kuitenkin vieras käsite. Eikä opetustilanteessa voi olla puoliksi läsnä, vaan paikalla on oltava sataprosenttisesti.

Hyviä opettajan malleja

Keskikarjalainen Kitee on pesäpallohullujen kaupunki. Kuluneena kesänä Rantakentän katsomossa on lyöty katsojaennätyksiä: parituhatpäinen yleisö elää mukana otteluissa. Paikkakuntalaiset tuntevat Pirisen "Pirrenä", joka kultakypärässään sukkuloi kentällä ja nappaa pallon räpyläänsä hankalimmistakin paikasta.

Kiteellä hän on asunut ikänsä, ja sen kuulee karjalaisittain soljuvasta puheesta. Luokanopettajan tutkintonsa hän haki lähimmästä yliopistokaupungista Joensuusta. Uravalintaa ohjasi pesäpallo.

- Joukkueessa oli hyviä opettajan mallikappaleita. Huomasin että pelaaminen ja opettaminen rytmittyvät hyvin toisiinsa. Ammatinvalinta varmistui, kun tein lukion jälkeen opettajan sijaisuuksia ja huomasin viihtyväni kouluympäristössä, Pirinen kertoo.

Aikuiskasvatustieteen sivuaineopistonsa hän teki opintojen loppuvaiheessa, kansanopistotyön ohessa. Sauma oli oivallinen oman opettajuuden pohdintaan:

- Asioita tuli ajateltua oman työn kautta. Huomasin toimineeni oikein, mutta sain omille ratkaisuilleni tieteen pohjaa.

Oppivan mielen ammatit

Pesäpallokentällä Pasi Pirinen on etenijä, vaihtaja ja kotiuttaja. Kansanopistolla hän on opettaja, ohjaaja ja mentori.

- Samanlaista ihmisten kanssa olemista ne ovat kumpikin, yksilön ohjaamista ryhmässä, hän vertaa.

Tilanneherkkyyttä, reaktiokykyä ja tsemppaajan asennetta tarvitsee niin opettaja kuin pesäpalloilija. Oppiva mieli taas sisältyy Pirisen määritelmään pelistä: "Pesäpallo on taitojoukkuepeli, jota korvien väli ohjaa."

Pelaamisen ja opettamisen mieli

Kenttien konkarilla on takanaan 23 kautta ja 601 runkosarjan peliä, kolme Suomen mestaruutta. Vuodet ovat tuoneet malttia keskittyä olennaiseen.

- Saavutukset ovat tärkeitä, kun mestaruuksista pelataan. Voiton tavoittelun tilalle on kuitenkin tullut yhä vahvemmin pelistä nauttiminen. Se on se flow-tila, konkari kuvaa luovuusguru Mihaly Csikszentmihalyn termillä.

Jos pesäpallon mieli on pelaamisessa, opettamisen mieli on uusien polkujen avaamisessa opiskelijoille. Kun internaatissa vuorovaikutus on tiivistä, opettaja saattaa nähdä opiskelijoidensa hyvinkin rankkoihin elämäntilanteisiin. Onnistumisen kokemukset nousevat siitä, kun kurssia saa käännettyä hitusenkin.

- Se on hienointa, jos pystyy antamaan kymppiluokkalaiselle tai työttömälle välineitä selvitä elämässään vähän helpommalla. Se voi olla vaikka jokin tosi pienikin juttu, Pasi Pirinen sanoo.

Teksti: Terhi Kouvo
Kuva: Niilo Hirvonen / Kiteen Pallo

Lisää aiheesta:

Kiteen Pallo
Kiteen Evankelinen Kansanopisto

Julkaistu: 3.8.2009 klo 7:00

Delicious Facebook Kerro kaverille

Keskustele aiheesta »