Opistojen taideaarteet kartalle

Inventoinnin työvälineitä ovat kamera, kynä, taidehistorian tuntemus – ja kärsivällisyys. Yksityiskohta Tapani Mikkosen Parpolan peltoja-teoksesta.

Usean vapaan sivistystyön oppilaitoksen hallussa on taideteoksia. Taidehistorian opiskelija Elina Linkopuu kertoo, kuinka Oriveden Opisto kartoitti taidekokoelmansa.

Kodin ullakolle kurkkaava saattaa yllättyä varastotilaan ajan myötä kerrostuneesta materiasta. Tavaravuori todistaa hiljaisella tavallaan kuluneista vuosista. Saattaapa vintiltä löytyä aarteitakin.

Monet oppilaitokset ovat samassa tilanteessa. Taidehistorian opiskelija Elina Linkopuu selvitti, mitä taideopetuksestaan tunnetun Oriveden Opiston varastoista löytyy. Opisto halusi inventoida taidekokoelmansa vakuutussyistä. Linkopuu luetteloi opiston hallussa olevat taideteokset viime vuonna työharjoitteluna pro gradu -työnsä osana.

Taidetta niin ettei seinille mahdu

Satavuotias Oriveden Opisto on maineikas kirjoittajakoulu, mutta oppilaitos on tarjonnut kuvataideopetustakin jo 1950-luvulta lähtien. Opistolle joko tarkoituksella jätetyt tai unohdetut teokset siirtyvät tietyn ajan kuluttua oppilaitoksen omistukseen. Järjestely perustuu lukuvuoden alussa solmittavaan sopimukseen, jossa opiskelija luopuu oikeudestaan opistolle jääneeseen työhön.

Opiskelijatöiden lisäksi opistolle lahjoitetut teokset ja Suomen Taidegraafikoiden kannatusjäsensalkkujen mukana hankitut työt ovat paisuttaneet Oriveden-kokoelmia siinä määrin, että suurin osa taiteesta on varastoissa.

Luettelointi oli parhaimmillaan salapoliisityötä

Kolme kuukautta kestänyt luettelointi oli tarkkaa uurastusta. Kun Linkopuu sai uuden teoksen eteensä, hän valokuvasi sen ja merkitsi muistiin kaikki yksityiskohdat, kuten koon, signeeraukset ja vedosmerkinnät. Sisältö kuvailtiin mahdollisimman tarkasti. Keskeistä on tunnistaa taiteilija ja valmistumisajankohta. Joidenkin töiden kohdalla tämä vaati kärsivällistä tutkimustyötä.

— Tekijää selvitettäessä saa laittaa taidehistorian tuntemuksensa peliin. Ammattitaitoomme kuuluu tunnistaa keskeisten taiteilijoiden kuvakieltä ja tyylillisiä kausia. Tuntematonta teosta peilataan omaan tietämykseen ja asetetaan se taidehistorialliseen kontekstiinsa, Linkopuu selittää.

Opiskelijatöiden alkuperää selvittäessä opiston opiskelijamatrikkelit olivat lisäavuksi.

Harrastetyöt tekevät Oriveden kokoelmasta kiinnostavan

Opiston kokoelmissa on eniten grafiikkaa. Linkopuu kertoi löytäneensä maamme eturivin graafikoiden töitä Orivedeltä, joukossa Tapani Mikkosen, Inari Krohnin ja Kirsi Neuvosen vedoksia. Kyseiset taiteilijat ovat myös vanhoja opistolaisia  — opettajia ja opiskelijoita. Linkopuuta ilahdutti erityisesti opistolla opiskelleiden harrastetaiteilijoiden osuus kokoelmissa.

— Ei ole aivan tavallista, että kokoelma rakentuu sekä ammatti- että harrastetaiteilijoiden töistä. Osa opiston kasvateista on päätynyt taiteilijoiksi, osa muille teille. Kuitenkin näiden ihmisten teokset kohtaavat rinnakkain Orivedellä, Linkopuu iloitsee.

Kartoita kokoelmasi

Elina Linkopuu kannustaa muitakin vapaan sivistystyön oppilaitoksia oman taidepääoman luettelointiin.

— Ensin kannattaa ottaa yhteys lähimpään taidemuseoon, joka osaa auttaa pätevän inventoijan löytämisessä. Myös Suomen museoliiton verkkosivuilta voi löytyä hyviä yhteystietoja, Linkopuu kertoo.

Jos taas haluaa työllistää taidehistorian opiskelijan, yliopisto voi tukea inventointia työharjoitteluna.

Teksti: Markus Palmén
Kuva: Elina Linkopuu

Aiemmin Sivistyksessä:

Opettajien ja opiskelijoiden taide kohtaa opistoissa

Julkaistu: 14.2.2011 klo 7:00

Delicious Facebook Kerro kaverille

Keskustele aiheesta »