Palautteessa opiskelija arvioi myös itseään

Näppituntuma on, että kun kurssi on ohi, laukkunsa pakannut ja kotimatkalle kiirehtivä opiskelija mieluummin hehkuttaa kuin jakaa risuja. Vapaan sivistystyön toimijat kertovat, mitä iloa palautteesta on.

Arvio kertoo antajastaan

OK-opintokeskuksen (OK) kautta toteutuu tuhansia ja tuhansia koulutustilaisuuksia. Osallistujia on vuosittain pitkälle toista sataa tuhatta.

Hallintoa varten OK kerää palautetta valvoakseen, että koulutus on vapaan sivistystyön lain mukaista ja sen järjestäjä on tässä valpas. Arviointiin valitaan satunnaisotannalla 10 prosenttia jäsenjärjestöjen koulutustilaisuuksista ja palaute annetaan verkossa. Kysymykset koskevat kurssin tavoitteiden toteutumista.

– Opetuksen onnistumisen ja kurssin puitteiden arviointi on kurssin järjestäjän asia. Useimmilla jäsenjärjestöillä onkin omat palautteenkeruujärjestelmänsä, koulutuspäällikkö Ahti Valkee toteaa.

Opintokeskuksen omat koulutustilaisuudet ovat toinen juttu. Pitkäkestoisessa järjestökouluttajakoulutuksessa palautetta kerätään monivaiheisesti ja kertautuvasti: palaute vaikuttaa seuraavaan vaiheeseen ja on samalla osa oppimisprosessia.

– Kun opiskelija arvioi saamaansa koulutusta, hän kertoo samalla jotain itsestään ja omasta oppimisestaan. Ja kun opettaja arvioi opiskelijoiden oppimista, hän arvioi samalla myös itseään ja opetustaan. Arviointi on kaksisuuntainen ja parhaimmillaan dialogia, Valkee sanoo.

Suurin osa koulutuksesta on kuitenkin lyhytkestoista. Silloin palaute jää järjestäjän opiksi ja hyödynnettäväksi.

– Aina on arvioinnin keräämisessä ja hyödyntämisessä kyse myös tarkoituksenmukaisuudesta ja resursseista, Valkee muistuttaa.

Palaute koulutuksen mukaan

Maaseudun Sivistysliiton (MSL) koordinaattori Eija Sipiläinen vastaa tukihenkilökouluksesta. Siinä valmennetaan vapaaehtoisia auttamaan vaikeassa elämäntilanteessa olevia.

Koulutettavien ja koulutuksen järjestäjän välinen tiivis vuorovaikutus on välttämätön.

– Käyn läpi tukihenkilöiden raportteja ja tartun niissä kerrottuihin ongelmiin. Yritän vastata, tarjota vinkkejä ja tiedustella, tarvitsevatko he vaikkapa itse tukityönsä tueksi jonkun mukaansa, Sipiläinen kertoo. Vuoden erityisteemana on väkivalta.

Sipiläinen soveltaa palautteenkeruuta ja hyödyntämistä koulutusaloittain, joten erilaisia ratkaisuja on käytössä rinta rinnan. Joskus palaute halutaan yksilöidysti kustakin kouluttajasta.

– Lyhyissä tilaisuuksissa palaute on vähämerkityksellistä, mutta pidempikestoisessa se on a ja o, Sipiläinen sanoo.

Verkossa ja paperilla

Yksilöllisimmillään palautevuorovaikutus lienee MSL:n koulutuksessa. Koulutussuunnittelija Markku Hattula ohjaa ja antaa palautetta noin 80 harrastajakirjoittajalle verkossa.

Sitä varten verkossa on viisi alueittain syntynyttä ryhmää, joista kullakin on oma suljettu ympäristönsä. Jokainen antaa jokaisen teksteistä palautetta, ja ohjaaja antaa palautetta kaikesta.

– Verkko on loistava palautteenannossa, sillä se on koko ajan auki ja palaute on jatkuvaa ja katkotonta, Hattula kertoo.

Valmis lomake kaikille

Keravan opisto käyttää viron kielen kursseillaan valmista lomaketta, jonka opiskelijat täyttävät kurssin päätteeksi.

– Luen ne läpi ja otan opikseni, jos on aihetta. Lomake on hyvin monikohtainen ja kattava ja palautteiden perusteella toivomuksia yritetään täyttää, viron kielen opettajan Merja Hietaharju-Tuuri kertoo. Nykyisin hän vetää syksynmittaista eesti keele -klubia.

Hellevistä näyttelyyn

Kansalaisopistot käyttävät yleisesti Hellevi-hallintojärjestelmää palautetyöskentelyssä. Kurssin päätteeksi sähköinen lomake lähetetään osallistujille, ja vastaukset kirjautuvat Helleviin. Ne, joilla ei ole sähköpostia, saavat usein paperilomakkeen, ja opiston toimistossa tiedot siirretään hallintojärjestelmään.

Hellevi- on tuttu työkalu taidemaalari Eeva-Riitta Lättilälle, joka opettaa piirustusta ja maalausta Hyvinkään kansalaisopistossa.

– Taideaineissa palaute kurssilaisille tulee tietysti pitkin matkaa. Katsomme työt yhdessä ja keskustelemme niistä kurssin puolivälissä, vaikka ne olisivat vielä kesken, hän kertoo.

Kurssin loputtua on kevätnäyttely, johon jokainen saa ainakin yhden työn. Hyvinkäällä pidetään sekä kuvataide- että käsityönäyttelyt.

– Näin muut ryhmät näkevät, mitä on tehty. Ulospäin näyttelyt ovat loistava tapa manifestoida opiston tarjoamaa opetusta, Lättilä sanoo.

Teksti: Anneli Kajanto
Kuva: Scandinavian StockPhoto

Julkaistu: 28.9.2009 klo 7:00

Keskustele aiheesta »