Paras kurssi voi syntyä itse suunnitellen

Naistenlehti Olivia teki helmikuun numeronsa yhdessä lukijoiden kanssa. Yleisö päätti niin juttujen aiheet kuin haastateltavilta kysytyt kysymykset. Olivian päätoimittaja uskoo, että kansalaisopiston kurssi voisi syntyä samalla menetelmällä.

Oma Olivian idea syntyi kolmisen vuotta sitten. Tekijät totesivat, että olisi hauska saada lukijapalaute jo etukäteen.

— Tavoitteena oli päästä lähemmäs lukijoita ja ymmärtää paremmin heidän näkökulmaansa. Niin myös tapahtui. Lisäksi tämä oli hyvää markkinointia, sanoo Olivian päätoimittaja Mari Paalosalo-Jussinmäki.

Hän on ilmestyneestä numerosta silmin nähden innoissaan.

— Jännitimme, tuleeko mukaan vain teinejä tai tehdäänkö sivustostamme vihapuhekanava. Mitään ongelmia ei kuitenkaan tullut. Lukijat olivat innolla mukana.

Tekijöistä tulee yhteisö

Oma Olivian tekeminen perustui yhdessä luomisen ajatukseen. Syyskuun alussa avattiin verkkosivusto, jossa juttuprosessit oli pilkottu haasteiksi. Niihin vastaamalla yleisö sai valita lehteen haastateltavia ja malleja, värejä, kysymyksiä ja tekstejä.

— Tärkeää oli se, että kun kysyimme yleisöltä, myös teimme heidän toiveensa mukaan. Muuten hommalta olisi pudonnut pohja, Mari Paalosalo-Jussinmäki toteaa.

Aktiivisesta haasteisiin osallistumisesta jaettiin hyviä palkintoja — yhtenä niistä Hanna Sarénin mekko.

— Palkintojen merkitys väheni olennaisesti, kun ihmiset koukuttuivat palveluun. Suurin motivaatiotekijä oli lopulta lehti, jonka ihmiset kokivat omakseen ja johon he halusivat vaikuttaa.

Myös yhteisöllisyys oli tärkeää. 70 prosenttia osallistuneista koki olleensa Oma Olivian kautta osa yhteisöä. Keskusteluja sivustolla syntyikin paljon.

— Kun pidimme osallistujille kiitokseksi Oma Olivia -illan, yksi osallistujista lensi paikalle Pohjanmaalta asti, Paalosalo-Jussinmäki kertoo.

Omat valinnat sitouttavat

Mari Paalosalo-Jussinmäki uskoo, että Oma Olivian tekotapaa voisi soveltaa kansalaisopistojen kurssien suunnitteluun.

— Jos opiskelijat olisivat valmiiksi sitoutuneita opistoon, se ehkä vähentäisi kurssin keskeyttäneiden määrää, hän miettii.

Opiskelijat voisivat äänestää verkossa luennoitsijoista, kurssien aiheista ja ajankohdista: Leivotaanko ensi viikolla pullaa vai marjapiirakkaa? Toteutetaanko kurssi kahtena peräkkäisenä viikonloppuna vai kuutena arki-iltana? Joitakin kursseja voisi myös jatkaa verkossa keskusteluna.

— Verkossa esitettävät kysymykset kannattaa muotoilla konkreettisiksi ja täsmällisiksi. Ensin on hyvä miettiä, mitä haluaa ihmisten kertovan ja mihin ottavan kantaa, Paalosalo-Jussinmäki neuvoo.

Oma Oliviassa hyväksi todettu palkitsemiskäytäntökin sopisi kansalaisopistoon.

— Jos suosituimmat kurssit täyttyvät aina hetkessä, osan paikoista voisi jakaa palkinnoksi aktiivisille verkko-osallistujille.

Koko sydämellä mukaan

Oma Olivia oli pilottiprojekti, joka sai apurahan Viestinnän Keskusliitolta. Samoilla jäljillä kulkevan ei kuitenkaan tarvitse maksaa tekniikasta maltaita, sillä aloittaa voi blogipohjaisestikin. Tärkeintä on palvelun perustajan sitoutuminen.

— Yhteisön syntyminen edellyttää ylläpitäjältä läsnäoloa: kommentointia, kehumista, jatkokysymyksiä ja patistelua. Siihen tarvitaan intoa, avointa mieltä ja aikaa, Mari Paalosalo-Jussinmäki sanoo.

Hän on itse harrastanut aikanaan työväenopistossa sosiaalipolitiikkaa, öljyvärimaalausta ja kirjansidontaa. Millaisen kurssin Paalosalo-Jussinmäki nyt itselleen suunnittelisi, jos siihen olisi mahdollisuus?

— Sellaisen, jossa yhdistyisivät paritanssit ja espanjan opettelu. Tunnit pidettäisiin joka toinen maanantai kello 18.30—20.30. Ja saisin puolisoni puhuttua mukaan!

Asiakkaiden kuuntelun jatkokurssi

Helsingin työväenopistossa on kokemusta asiakkaiden kuuntelemisesta kurssien suunnittelussa: siellä toteutettiin Asiakasfoorumi keväällä 2008. Päivän aikana käytiin asiakkaiden kanssa läpi kurssien lisäksi esimerkiksi opiston markkinointia ja brändiä.

— Opiston toiminta perustuu ihmisten oppimistarpeisiin, ja ihmiset tulevat kursseille vapaaehtoisesti. Tämä on suuri voimatekijä, jonka merkitystä emme aina huomaa, Helsingin työväenopiston johtava rehtori Taina Törmä sanoo.

Hän ottaisi oppiainekohtaiseen suunnitteluun mieluusti mukaan tuoreita ja oppiainerajat ylittäviä näkökulmia — vaikka Oma Olivian mallin mukaan.

— Tällainen verkkovuorovaikutus saattaisi tuoda entistä enemmän elävää elämää mukaan suunnitteluun. Täysin asiakkaiden kanssa muokattava kurssi olisi kokeilemisen arvoinen, Törmä uskoo.

Teksti ja kuva: Laura Pörsti