Pelilukutaito on interaktiivista äidinkieltä

Perinteinen pajatso saa pian sähköt.

Digitaalisuus on alentanut kynnystä kohti yhä pelimäisempää maailmaa. Peli ja pelaaminen kuuluvat myös aikuisille, Internet vain tekee pelaamisesta aiempaa riskialttiimpaa.

Yleisimpiä ovat yhä perinteiset pelit, joita riittää Afrikan tähdestä tikkaan ja pesäpallosta seurapeleihin. Kun digitaaliset pelit ovat kuitenkin tulleet jäädäkseen, medialukutaidon lisäksi tarvitaan pelilukutaitoa.

- Pelilukutaito on interaktiivista äidinkieltä, sanoo Tampereen yliopiston pelitutkimuksen professori Frans Mäyrä.

Pelaajan elämäntapa

Rahapelit ovat kontrolloituja. Valtion hallinnassa oleva Raha-automaattiyhdistys (RAY) on ruletteineen ja peliautomaatteineen tukeutunut tähän saakka perinteiseen tapaan pelata rahasta. Kansan pelihimo siunautuu sosiaali- ja terveystyön ja taiteiden tukemiseksi.

Nyt RAY aikoo lähteä kokeilemaan myös nettipelaamista padotakseen maasta ulos pelaamalla valuvia rahavirtoja.

Pelien tuottaman välillisen hyödyn voi kirjata sosiaalisen pääoman puolelle, R-kioskien tiskien molemmin puolin syntyneeseen niukkasanaiseen kanssakäymiskulttuuriin. Sitä ilman oltaisiin yhtä elämänmuotoa köyhempiä.

Loton ja veikkauskupongin jättämiseen liittyvästä, herkullisen typistyneestä kioskikielestä ovat kiinnostaneet myös kielentutkijat.

Tyyppipelaaja on mies

Digitaalinen pelaaminen jakaa ihmiset kahtia. Ensinnäkin on pelaajia. Sitten on niitä, jotka eivät koskaan pelaa. Suomalaisessa aikuisväestössä jako menee tasan.

- Tyypillinen rahapelaaja on vähän koulutettu mies. Iältään hän on 45-vuotias, sanoo Raha-automaattiyhdistyksen varatoimitusjohtaja Hannu Salokorpi.

Frans Mäyrän mukaan etenkin nuoret miehet pelaavat, enimmillään jopa yhdeksän tuntia viikossa. Sukupuolierot ovat suurimmillaan 24-34-vuotiailla.

- Nuoret miehet pelaavat nelisen tuntia viikossa, naiset parikymmentä minuuttia. Tyypillinen pelaaja on kuitenkin 37-vuotias, Mäyrä oikoo ikäprofiilia.

Tärkeintä elämässä on peli

Kun BBC tutki vuonna 2005, mikä eri ikäluokissa koetaan tärkeimmäksi elämässä, 6-15-vuotiailla se oli peli. 16-24-vuotiailla pelit hävisivät niukasti televisiolle. Nyt Internet on syrjäyttänyt television valta-aseman.

Mutta mistä kaikesta lisääntyvä peliaika on poissa, kun ajalla on rajat?

- Joutoajasta on tullut katoava luonnonvara. Enää ei vain luuhata kylillä olemisen itsetarkoituksella. Ja televisio kuuluu menettäjiin, Frans Mäyrä sanoo.

Peli vetoaa aistillisuuteen

Vaikka Frans Mäyrän mielestä enin osa nettipeleistä on roskaa, hyviäkin puolia löytyy:

- Pelit ruokkivat kiinnostusta vieraaseen kieleen, kirjallisuuteen ja historiaan. Monien pelien lumo on vuorovaikutteisuudessa, mielikuvituksessa ja leikkimielessä. Elokuvamaisin keinoin ne vetoavat aistillisuuteen, mutta ennen muuta omaan toimintaan ja kehittymiseen siinä, hän listaa pelikoukkuja.

Peli tiedon temppelissä

Miinussarakkeeseen kuuluvat nopeatempoisesta reagoinnista seuraavat keskittymiskyvyn ongelmat vähänkään hidastempoisemmassa arkielämässä.

Entä olisiko peleillä ja puuhapajoilla sijaa kirjastoissa, tiedon temppeleissä? Niihinhän liitetään peleille vastakkaisia ominaisuuksia, kuten hiljaisuus ja tiedon pitkäkestoisuus.

- Pelien vieminen kirjastoihin voisi olla perusteltua rajapinnan luomiseksi mediamaailman ja elävän elämän välille. Mutta ongelmatontahan se ei ole, Frans Mäyrä arvioi.

Teksti: Anneli Kajanto
Kuva: RAY

Julkaistu: 6.4.2009 klo 7:00

Delicious Facebook Kerro kaverille

Keskustele aiheesta »