Ryhmätutkija työskentelee myös yksin

Ryhmätilanteessa eteneminen vaatii kouluttajalta herkkää arviointikykyä.

Mitä opettaja tekee, kun opiskelijaryhmä on tuppisuinen? Ahdistuu? Kohauttaa olkiaan? Saara Repo-Kaarento sisuuntui ja ryhtyi miettimään, miten saisi ryhmän syttymään vuorovaikutukselle.

Sittemmin Repo-Kaarennosta on tullut aiheen asiantuntija. Hän on opettanut aikuisia yli 20 vuotta ja opetellut yhteistoiminnallista oppimista ajasta noin puolet. Pari vuotta sitten opin hedelmistä syntyi kirja Innostu ryhmästä. Viime vuonna se käännettiin liettuaksi.

Nykyisin Repo-Kaarento opettaa yliopistopedagogiikkaa Helsingin avoimen yliopiston opettajille ja suunnittelijoille. Tammikuussa hän väittelee yhteisöllisyydestä voimavarana yliopisto-opetuksen ja opiskelun kehittämisessä.

Mitä uutta tutkimuksesi antaa aikuisten ohjaamiseen?

Yhteisösensitiivisyyden käsitteen. Sensitiivisyyttä kehittämällä yhteisön jäsenet voivat havainnoida yhteisöllisiä ilmiöitä ja hyödyntää yhteisön voimavaroja.

Miten yhteisöllisyys on hyödynnettävissä aikuisten opetuksessa?

Vapaassa sivistystyössä yhdessä oppimisen perinne on osa toimintakulttuuria. Esimerkiksi avoimen opiskelijoiden mukaan hyvään opetustilanteeseen kuuluu vuorovaikutteisuus. Keskustelu työ- ja elämänkokemusta omaavien opiskelijoiden kesken avaa muun muassa teoreettisia käsitteitä. Vertaisvuorovaikutus voi siis parantaa oppimisen laatua.

Entä mitä yhteisöllisyyden näkökulma vaatii?

Oppimiskäsitystä, jossa uskotaan vuorovaikutukseen. Opettajalta se vaatii jämäkkää tiimijohtajuutta sekä taitoa havainnoida ryhmän toimintaa ja yksilöiden oppimista ryhmässä. Hänen täytyy osata suunnitella pienryhmiä hyödyntävä opetustilanne, antaa selkeät ohjeet ja tilaa keskustelulle sekä puuttua tilanteeseen tarvittaessa.

Opiskelijoilta se edellyttää rohkeutta tehdä työtä erilaisten ihmisten kanssa. Heidän pitää sekä ottaa tilaa että antaa sitä.

Mitä haasteita yhteisöllisyydestä on opetuksessa?

Se vie aikaa. Vapaassa sivistystyössä ongelmana saattavat olla lyhyet kurssit, jolloin ryhmän me-henkeä ei ehditä luoda. Parhaita ovat lukukauden tai -vuoden mittaiset kurssit.

Ryhmätyö ei sovi kaikille eikä kaikkiin tilanteisiin, esimerkiksi kun tehtävä vaatii keskittymistä. Yhteistoiminnallinen oppiminen ei tarkoita, että aina työskennellään yhdessä.

Miten yhteistoiminnallisen oppimisen vastaanotto on muuttunut 1990-luvulta lähtien?

Alkuinnostuksen jälkeen yhteistoiminnallista oppimista on lakaistu maton alle. Se on saattanut johtua siitä, että aidosti yhteistoiminnallisen kulttuurin luominen on vaativaa. Lisäksi sen tutkimusperinnettä ja teorioita ei riittävästi tunneta.

Toisissa oppilaitoksissa siitä on tullut osa toimintakulttuuria. Sitä hyödynnetään myös opettajien koulutuksissa, ja monet osaavat perustyötavat.

Millainen ryhmäihminen olet itse?

Pidän niin ryhmässä kuin yksinkin työskentelystä. Ryhmässä otan helposti ohjaajan, joskus työskentelyä selventävän roolin. Toisinaan puutun tilanteisiin liiankin kärkkäästi. Jos oikein päätän, osaan seurailla ja nauttia siitä, että joku toinen organisoi. Minulla on ilo tuntea viisaita ja taitavia ihmisiä, ja joskus vain istun ja iloitsen heidän kyvyistään.

Saara Repo-Kaarento puhuu maanantaina 7. joulukuuta  yhteisöllisistä menetelmistä oppimisessa Yhteisöt, yhteisölliset käytännöt ja oppiminen -seminaarissa Helsingissä.

Teksti: Johanna Laitinen
Kuva: Alex Bramwell / Scandinavian PhotoStock

Lisää aiheesta:

Saara Repo-Kaarento: Innostu ryhmästä. Kansanvalistusseura 2007.

Julkaistu: 7.12.2009 klo 7:00

Delicious Facebook Kerro kaverille

Keskustele aiheesta »