Sambuuseja Fathan keittiöstä

Fatha Mohamud Yusuf ja Sadia Aden Hussein kokkaavat yhdessä juhliin.

Fatha Mohamud Yusuf on asunut yli puolet elämästään pakolaisuudessa. Sambuusit ovat hänelle side synnyinmaahan Somaliaan, makaronilaatikko symboloi uutta kotimaata.

Pienet lihalla, kalalla tai kasviksilla täytetyt piiraat ovat avanneet Fathalle ovia suomalaiskoteihin.

- Suomalaiset rakastavat sambuuseja, hän toteaa kuudentoista maassa vietetyn vuoden kokemuksella.

Maku muistuttaa juurista

Lisää ystäviä somalialaiselle keittiölle lupailee tuore keittokirja Sieltä missä pippuri kasvaa. Siinä viisi uussuomalaista, Fatha mukaan lukien, paljastaa kotikeittiönsä parhaat ohjeet ja kertoo tarinansa.

Ennen kuin Fathasta tuli suomalaisen Jussin vaimo, nelivuotiaan Yonisin ja vuoden vanhan Saidan kotiäiti Helsingin Itäkeskukseen, tarvittiin monet sambuusitalkoot. Liedellä poriseva lammaspata tai pannussa kipristelevä anjeero-lettu muistuttaa yhä juurista, vaikka Somaliaa ei enää ole.

En ymmärtänyt sanaakaan

Fathan perhe tuli Suomeen sisällissodan jaloista vuonna 1993, ensimmäisten somalipakolaisten joukossa, keskelle talvea ja lamaa. Miljoonakaupungin Mogadishun kasvatti muutti 12-vuotiaana Mikkeliin, savolaiseen pikkukaupunkiin.

- Suomessa kaikki piti aloittaa alusta. Kieli oli todella vaikeaa, ja ensimmäiseen neljään kuukauteen en ymmärtänyt koulussa sanaakaan, hän muistaa.

Elämän syrjästä kiinni ottamista helpotti vuosi Otavan Opistolla. Fatha oli viidentoista, kun hän petasi petinsä opiston asuntolaan.

- Samalla kurssilla oli väkeä Amerikasta, Kanadasta, Jugoslaviasta, Kiinasta ja Japanista. Meitä somaleja oli neljä. Se oli kivaa aikaa.

Suomiruoka löytyi soveltaen

Fathan keittiössä tuoksuvat valkosipuli, karri, korianteri, kumina, kaneli, kardemumma, paprika, sitruuna ja vanilja. Perheessä syödään pääasiassa somalialaisittain.

- Siitä pitää koko perhe. Etnisistä kaupoista löytyy melkein kaikkea tarpeellista, kuten tamarindia ja halal-lihaa, hän kertoo. Arkisin kattilassa kiehuu vaikkapa shurpa, vehänjyvistä ja jauhenlihasta tehty keitto. Tai sitten Fatha tekee linssipyöryköitä.

Somalikeittiössä on vaikutteita monesta kulttuurista, kuten arabialaisesta ja ranskalaisesta. Oman vivahteensa antoivat Eglannin ja Italian siirtomaavalta. Raaka-aineet ovat tuttuja: riisiä, spaghettia, lihaa, kalaa, lammasta, nautaa.

Toisinaan suomalais-somalialaisen kodin uunissa kypsyy makaronilaatikko tai liedellä kypsyy kala, kumpikin Fathan herkkuja. Mieltymykset ovat kehkeytyneet hiljalleen. Vielä opiskellessaan lähihoitajaksi Fatha vierasti suomalaista keittiötä:

- Ei minulle maistunut suomiruoka ollenkaan! hän tunnustaa.

Opiskeluajan peruina keittokirjassa on tonnikalapastan ohje. Siihen kuuluisi lihaa, mutta säästeliäs opiskelija vaihtoi sen tonnikalaan. Mausteet ja yrtit, kuten korianteri, tekevät siitä somalialaisen.

Vielä on ennakkoluuloja

Suomi monikulttuuristuu vauhdilla. Yksin somalia äidinkielenään puhuvia on kymmenisen tuhatta. Samalla keittiöt ovat lähentyneet: siinä missä somali vaihtaa riisin perunaan, kantasuomalainen kokkaa lähikaupan aineksista currya.

- Suomessa on silti yhä liikaa ennakkoluuloja ja liian vähän tietoa, toteavat uussuomalaisen keittokirjan koonneet Elina Huhta ja Anna Talasniemi. He ajattelevat, että tie suomalaiseen yhteiskuntaan käy keittiön kautta, joten paras viedä suomalainen vieraisille maahanmuuttajien keittiöön.

Saa olla omannäköistä

Huhta ja Talasniemi toivovat teoksen päätyvän opetuskäyttöön ja ruokatapahtumien innoittajaksi. Aloittaa voi vaikkapa pistämällä pystyyn ruokatalkoot, kuten Fathalla on tapana tehdä.

Keittokirjan havainnepiirrosten avulla sambuusien teko onnistuu ensikertalaiseltakin. Valokuvasta voi tarkistaa, tuliko yhtään näköistä.

Eikä haittaa, vaikka lopputulos olisi vahvasti omannäköinen. Ruokakulttuuri kun elää ja muuntuu tekijänsä käsissä, pysyäkseen elävänä.

Teksti: Terhi Kouvo

Kuva: Uzi Varon