Taidemyrskyssä alkaa myrskytä

Visuaalisesti suuntautuneille kehitysvammaisille avautuu ainutlaatuinen mahdollisuus taiteellisen potentiaalinsa kehittämiseen, kun kehitysvammaisten taidestudiotoiminnan kehittämishanke käynnistyy Suomen Kulttuurirahaston mittavan tuen turvin.

Kolmivuotisen Taidemyrskyn taustayhteisöt ovat Maaseudun Sivistysliitto (MSL) sekä Pieksämäellä toimivat Vaalijalan kuntoutuskeskus ja Bovallius-ammattiopisto. Yhteistyö kolmen näin erilaisen toimijan kesken on uniikki.

Kalevalan päivän aattona kulttuurirahaston apurahajaossa hankkeen käynnistäminen sai 50 000 euroa.

Hanke vietävä loppuun

Idea on Suomessa uraauurtava. Esitaistelijana on ollut MSL:n visionäärinen tahtonainen, kulttuuritoimenjohtaja Liisa Heikkilä-Palo.

Kun kehittämishanke kolmen vuoden päästä päättyy, lukuisilla visuaalisesti lahjakkailla kehitysvammaisilla on tie avattu normaaliin taiteelliseen toimintaan, taideopetuksen saantiin Vaalijalassa sekä näyttötutkinnon kautta kuva-artisaanin perustutkinnon suorittamiseen Bovallius-ammattiopistossa.

— Toiminta on silloin vahvoilla. Mutta sen olen työurani aikana oppinut, että hankkeita ei saa jättää puolitiehen. Jatkuvuus on aina turvattava, Heikkilä-Palo sanoo.

Hän on luottavainen. Suomen Kulttuurirahastolla ei liioin ole tapana jättää siipiensä suojiin ottamansa hankkeita lähtösuoralle.

Suljetut laitokset kätkevät lahjakkuutta

Kaikki alkoi MSL:n ITE-taiteen kartoittamisen ja tunnetuksi tekemisen sivutuotteena ja siinä eurooppalaisten kontaktien myötä.

Outsidertaiteen kansainväliset gurut kyselivät, millaista taidetta meillä syntyy kehitysvammalaitoksissa.

– Olimme äimänkäkenä. Tiedossa olivat Nikkilän mielisairaalan kokoelmat, jotka siirtyivät Helsingin kaupungin taidekokoelmien osaksi sairaalan sulkemisen jälkeen. Muualla ajatus oli uusi ja vieras, Liisa Heikkilä-Palo muistaa.

Eurooppalaisesta outsidertaiteen kokoelmista suurin osa on kuitenkin syntynyt suljetuissa laitoksissa. Edelläkävijämaita ovat Hollanti, Ruotsi, Tanska ja Saksa.

— Suomessa ei ollut mitään käsitystä, mitä se toiminta voisi laitoksissa olla. Pelättiin myös lisätyötä, kun työkuorma on jo ennestäänkin suuri. Ei ollut tiloja, ei tietoa, ei osaamista.

Opetusministeriön ja läänin tuen turvin päästiin alkuun. Vaalijalassa käynnistettiin pioneerihanke. Saatiin ateljee ja asiantuntijavetäjä. Kun kuntoutuskeskuksen pesula lopetettiin, tilaan perustettiin Taidepesula. Sinne pääsevät itseään ilmaisemaan kaikki, visuaalisesta erityislahjakkuudesta riippumatta.

— Tämä kaikkien oikeus on tärkeää ja sitä kautta löytyvät potentiaalisesti lahjakkaat, Heikkilä-Palo painottaa.

Toimintamallit saatiin naapurista

MSL:n ja Vaalijalan avainhenkilöt pakkasivat laukkunsa ja tekivät opintomatkoja edistyksellisimpiin maihin. Verkostoiduttiin ja tuliaisina tuotiin hyviä ideoita ja toimintamalleja.

— Vaalijalan väki näki omin silmin, mitä muualla tehdään. Hienoin ratkaisu on Rotterdamin Heerenplaatsin kehitysvammalaitoksessa, mutta myös Tanskassa ja Ruotsissa ollaan huomattavasti meitä edellä. Kehitysvammaisille visuaalisesti lahjakkaille on omat henkilökohtainen ateljee ja ammattitaiteilijat kerran viikossa opettamassa.

Joissakin maissa taiteilijat lahjoittavat omaa työtään kehitysvammaisten opetukseen ilmaiseksi.

Heerenplaatsin galleria-ateljeen johtaja Richard Bennaars vie vuosittain laitoksensa lahjakkaimpien asukkien taidetta New Yorkin oursidertaiteen messuille. Bennaars on nyt Taidemyrskyn konsultti ja asiantuntija.

Pää on avattu

Vaalijala on yksi monista kehitysvammalaitoksista. Sen noin 250 asiakkaasta useat ovat vaikeasti vammaisia, autistisia tai heillä on Downin syndroma. Joukossa on paljon oppimisongelmaisia.

Taidemyrskyn tavoitteena on antaa luomisen ja kehittymisen mahdollisuus avohuollon puolella eriasteisesti oppimisvaikeuksista kärsiville ja kehitysvammaisille nuorille ja aikuisille.

Taidemyrsky tavoittaa noin 200 nuorta. Heistä kuva-artisaanin näyttötutkinnon suorittajiksi pääsee vuosittain kahdeksan.

— Tämä, jos mikä, on sitä "köyhän asialla" olemista, jota yhteiskunnassa tarvittaisiin nykyistä pontevammin. Heikoimmissa lähtöasetelmissa olevat nuoret pääsevät kehittämään potentiaaliaan, Liisa Heikkilä-Palo täräyttää ja heläyttää monivuotisen unelmansa täyttymisen kunniaksi voitonriemuisen naurun.

Teksti: Anneli Kajanto
Kuva: Jari Laukkanen

Aiemmin Sivistyksessä:

Tukea kielenopetukseen ja väitöksiin

Julkaistu: 1.3.2010 klo 7:00

Keskustele aiheesta »