Tie menneisyyteen käy kahvilan kautta

Museolehtori Carita Nyman ja Jere Jäppinen istahtivat kaksi vuotta sitten vuoden 1809 kahvipöytään. Nyt teemana on 1800-1900-luvun vaihde.

Saisiko olla viipale Marttakakkua, tai maittaisiko vadelmakyrsä? Helsingin kaupunginmuseo vie kävijät makumatkalle maan ensimmäisen kotitalousopettajan Anna Olsonin aikaan.

— Sain juuri valmiiksi mainosjulisteen, nyt pitäisi viimeistellä tiedote ja käsiohjelma, Café Olsonin tuottaja Jere Jäppinen listaa töitään.

Vajaan kolmen viikon kuluttua Senaatintorin varrella sijaitsevassa Sederholmin talossa avautuu pop up -kahvila, joka tekee kunniaa Suomen ensimmäiselle kotitalousopettajalle ja ensimmäisten nykyaikaisten keittokirjojen laatijalle. Samalla Café Olsoni juhlistaa kaupunginmuseon satavuotiasta toimintaa.

Aiemmin museo on järjestänyt kolme kahvilatapahtumaa: Kustavilainen kahvila toi maisteltaviksi 1700-luvun herkut. Café 1809 muistutti Ruotsin ja Venäjän kohtaamisesta kahvipöydässä. Café Ehrensvärd taas kunnioitti Viaporin linnoituksen perustajan kolmesataavuotisjuhlaa.

Tiikerikakku tuliaisena

Café Olsonin listalta voi poimia hiukopalaksi vaikkapa lohipiirakan ja hapankaalipiirakaiset. Tarjoomusten ohjeet ovat luonnollisesti Anna Olsonilta, jonka keittokirjoja Jere Jäppinen sai lainaksi äidiltään.

— Leivonnaisten vanhimmasta päästä on Olsonin äidin paksu piparkakku, munavaahdolla kohotettu maustekakku, jollaisia leivottiin jo 1700-luvulla. Seuraavan vuosisadan jälkipuolella kansankin pöydissä yleistynyttä juhlavehnästä edustaa komea nimipäiväkranssi, Jäppinen kertoo.

Tarjoilupöydällä komeilevat niin ikään kääretorttu, Olsonin Marttakakuksi nimeämä Kugelhopf ja lyypekkiläinen kahvikakku, joka tunnetaan paremmin tiikerikakkuna. Sen kotitalousopettaja lienee tuonut Suomeen.

Pikkuleivät kuuluivat ehdottomasti Anna Olsonin kahvipöytään. Nimet ovat luonteikkaita: vadelmakyrsiä, tappioleipiä, fennomaaneja ja presidentinrouvan piparkakkuja. Yksi laji kertoo, että Olsoni kehitti ammattitaitoaan nykyaikaisin keinoin.

— Englantilaiset inkivääripiparkakut muistuttavat hänen opinnoistaan Englannissa, Jäppinen tietää.

Tutkija vispilän varressa

Kahvilan valikoima vaati tutkija-tuottajalta niin tutkimustyötä kuin vispilän heiluttelua. Löydettyään houkuttelevat ohjeet Jere Jäppinen tulkitsi, modernisoi ja koeleipoi ne.

— Onneksi reseptit olivat suomenkielisiä ja varsin tarkkoja. Runsaudestaan huolimatta ne olivat kuitenkin keskenään kovin samanlaisia ja joissakin ratkaisevissa kohdissa vaikeasti tulkittavia, hän kertoo.

Palmia sovitti ohjeet  suurtalouskeittiölle, ja lopullisiin muotoonsa ne hioutuivat koemaistajien palautteen pohjalta.

Café Olsonin emännän persoonaa voi aavistella keittokirjoista, Kotilieden artikkeleista ja muisteluksista, joita Anna Olsonin tunteneet ovat kertoneet. Tarmokas, järjestelmällinen ja aloitekykyinen ja taloudenpitäjänä tarkan markan emäntä vailla vertaa, Jäppinen maalaa lähteistä muodostuvaa kuvaa.

Anna Olsonilla oli esimerkiksi aina varastossa terveellisiä ja säilyviä maustekorppuja, joita hän neuvoi leipomaan kesällä koko talven tarpeiksi.

— Olsonin oman perheen kahvipöydässä makeaa kahvileipää sai vasta, kun oli ensin syönyt yhden korpun. Niinpä kahvilankin asiakkaille tarjotaan maustekorppuja kaupan päälle.

Museo tekee menneestä uutta

Café Olsoni on esimerkki  museopedagogian nykylinjasta: oppia elämyksistä. Jere Jäppinen luonnehtii museota aktiiviseksi mutta epätyypilliseksi arkioppimisen paikaksi — vaikka näyttelyistä opettavaisuus onkin karsiutunut.

— Museo auttaa tulkitsemaan menneisyyden viestejä ja tarjoaa aineksia kävijöiden omalle pohdinnalle, historioitsijaksi opiskellut tutkija-tuottaja sanoo.

Itseään hän kutsuu käytännön hupimaakariksi, jota kiehtoo, miten mennyt antaa avaimia nykyajan ymmärtämiseen. Motokseen Jäppinen sanoo "Menneestä uutta".

— Innostun itse tutkimaan jotakin asiaa ja olen sitten iloinen, kun voin jakaa löytöni ja oivallukseni muiden kanssa. Olen vakuuttunut siitä, että menneisyydestä on löydettävissä vielä loputtomasti ilmiöitä, säveliä ja makuja, jotka nykyihminen kokee tuoreiksi ja omaperäisiksi.

Kun innostukseen lisätään vakaviksi äityneet harrastukset, kuorolaulu ja kansantanssi, museoammattilaisen käsittelyssä syntyy konsertteja, tanssiesityksiä, kirjoja ja levyjä. Sederholmin talon kahvikesteillä kaikuvat Anna Olsonin ajan sävelet kolmesti päivässä.

— Muusikoille lähetin juuri muistutuksen, että ohjelmatiedot pitää ilmoittaa ja puvut sovittaa — ja henkilökunnallekin pitäisi haalia jostain puvut, museon hupimaakari muistaa.

Alkavalla viikolla vietetään Kansainvälistä museoviikkoa. Café Olsoni on auki 4.—12. kesäkuuta päivittäin klo 11—18.

Teksti: Terhi Kouvo
Kuva: Juho Nurmi / Helsingin kaupunginmuseo

Aiemmin Sivistyksessä:

Museo opettaa moniaistisesti

Julkaistu: 16.5.2011 klo 7:00

Delicious Facebook Kerro kaverille

Keskustele aiheesta »