Toimintaterapeutti sopankeittäjänä

KOLLEGA POHJOLASTA. Reykjavikilaisen toimintaterapeutin Elin Ebba Ásmundsdóttirin askel käy keveänä kohti työpaikkaa. Hlutverkasetur, sananmukaisesti suomennettuna 'roolikeskus' on hänen oma luomuksensa.

— Toimittuani kolmekymmentä vuotta psykiatrian alalla minulle tuli tarve etsiä oma tapani tukea mielenterveyskuntoutujia takaisin aktiiviseen elämään. Halusin auttaa heitä löytämään arvokkaan roolin, siinä perinteinen mielenterveystyö näet usein epäonnistuu, Ásmundsdóttir kertoo.

Lama toi uudet autettavat

Kun hän vuonna 2007 käynnisti keskuksensa, sille ei ollut rahoitusta. Idean toimintaterapeutti oli napannut kahdeksan vuotta aiemmin Trondheimista Norjasta, missä vertaistukeen pohjaava malli oli osoittautunut toimivaksi.

— Ajattelin, että rahoitus kyllä järjestyy, kun idea on hyvä. Sitä paitsi ajat olivat silloin hyvät Islannissa: oli rahaa ja työtä ja helppo löytää edulliset tilat keskustan tuntumasta, hän muistelee.

Sitten tuli lama. Yhtäkkiä Elin Ebba Ásmundsdóttir oli yksin keskuksensa kanssa. Hänellä oli tuettavaan kokonaan uusi, iso ryhmä: työttömät.

Heidän tilanteensa muistutti monin tavoin psyykkisesti sairaiden tilannetta. Niinpä toimintaa laajennettiinkin kaikenlaisiin avuntarvitsijoihin, syyhyn katsomatta. Paluu yhteiskuntaan tapahtuisi kävijöiden ehdoilla, ilman leimoja.

Kahvikupposelle ja kurssille

Niin kävi. Nyt Hlutverkasetur pursuaa toimintaa, joka ulottuu filosofiasta, joogasta ja psykodraamasta keskusteluryhmiin ja käytännön kursseihin. Puolensataa ihmistä käyttää päivittäin palveluja. Kaikki toiminta on ilmaista, viikonloppukursseja lukuun ottamatta. Keskukseen voi myös vain piipahtaa juttelemaan tai kahvikupposelle.

— Usein tärkeintä on se, mitä tapahtuu toiminnan lomassa, kun syrjäytyneet tai työpaikkansa menettäneet löytävät juttukaverin, Ásmundsdóttir on huomannut.

Henkilökuntaan kuuluu kaksi toimintaterapeuttia ja kuusi vertaistukijaa, joilla on omaa kokemusta mielenterveysongelmista. Lisäksi toiminnassa on mukana vapaaehtoisia. Keskusta rahoittavat valtio, kaupunki ja ammattiliitto.

Potilaasta tuli tutkija

Hlutverkasetur on ollut suurmenestys Islannissa. Jopa tutkijat ovat kiinnostuneet siitä. Ásmundsdóttir kehittää toimintaa aktiivisesti Nordplus Aikuiskoulutus -ohjelman rahoituksen turvin NsN-hankkeessa. Hän on hakeutunut yhteistyöhön Trondheimin-keskuksen kanssa, ja yhdessä he ovat kehittäneet uuden tavan arvioida mielenterveystyötä.

NsN tulee sanoista notandi spyr notanda, "käyttäjä haastattelee käyttäjää".

— Ne, jotka ovat itse olleet psyykkisesti sairaana saavat koulutusta tutkia ja haastatella mielenterveysongelmaisia siitä, miten he kokevat tilanteensa ja heille tarjotut palvelut. Norjalaiset vierailivat keskuksessamme viime vuonna, me puolestamme lähdemme kesällä Trondheimiin, hankkeesta innostunut Ásmundsdóttir kertoo.

Viranomaiset on vakuutettava

Kun kello lähestyy kymmentä, Elin Ebba Ásmundsdóttir avaa keskuksen oven. Aamutunteina hän on tehnyt paperitöitä kotikoneeltaan.

— Tänään täytyy vielä käydä pankissa, jotta voin esitellä lukuja viranomaisille. Samat rouvat palvelevat minua aina, ja olemme ystävystyneet.

Sitten Ásmundsdóttir uppoutuu siihen, mitä varten keskus on olemassa. Hän kuuntelee niitä, jotka haluavat kertoa elämästään ja niitä, jotka häpeävät itseään. He ovat hauraita sieluja, jotka usein reagoivat vahvasti ympäristöönsä.

Eräs kävijä esimerkiksi pahoitti mielensä, kun henkilökunta ei ollut tervehtinyt häntä. Tapaus puitiin työntekijöiden kesken lounaspalaverissa.

— Hän on istunut vankilatuomion ja arastelee taustaansa. Puhuimme, kuinka tärkeää on sanoa jokaiselle huomenta, ja olen todella iloinen, että hän pääsi ongelmansa yli.

Kolmena päivänä viikossa keskuksessa tarjotaan soppaa. Kahvikuppi maksaa kolmanneksen siitä, mitä siitä saa pulittaa kaupungissa. Omasta aloitteestaan kävijät hankkivat edullisia aineksia ja tekevät ruokaa.

Soppaa ja sympatiaa

Nyt keskuksessa leijailee herkullinen tuoksu. Eräs iäkäs mies tarjoaa vasta paistamiaan vohveleita.

— Tänäänkin  on tapahtunut paljon asioita, joita emme  suunnitelleet etukäteen, Elin Ebba Ásmundsdóttir sanoo.

Hän on huvittunut keskustelusta, joka kääntyi ruumiin karvoitukseen ja siihen, miksi ihmisillä on niin suuri tarve ajaa kaikki karvat pois vartalosta.

— Nauroimme hervottomasti, ja itävaltalainen harjoittelijamme Carmen totesi, että on onni, kun hän ei ymmärrä kaikkea. Olemme kaikki yhtä hulluja, ja toimintamme voi vaikuttaa kaoottiselta, mutta kaaoksessa on perusrakenne.

Kun Elin Ebba Ásmundsdóttir sulkee keskuksen ovet kello neljältä, hän taas saanut vahvistusta työnsä merkityksestä.

— Nukkumaan mennessäni kiitän usein korkeampia voimia, whoever it is, siitä että rohkenin tarttua siihen, mihin uskon. Islannissa minut tunnetaan psykiatrian alan ammattilaisena ja olen suorittanut maisterintutkinnon, joten kukaan ei voi sanoa, etten tiedä, mitä teen, hän sanoo.

Se antaa suuren vapauden tehdä työtä.

Kollegana Elín Ebba Ásmundsdóttir

• keskustelee saadakseen vastakaikua ajatuksilleen
• arvostaa työyhteisössä sitä, että kukin voi olla oma itsensä
• innostuu, kun keskuksen kävijä selviää uudesta haasteesta
• toivoo, että jokainen soveltaisi oppimaansa käytäntöön
• pitää tärkeimpänä työvälineenään itseään.

Mitä tulee mieleen sanoista

• yhdessä oppiminen: "Myönteistä, tapahtuu perheessä."
• kansansivistystyö: "Olisipa meillä Islannissa kansanopistoja."
• Grundtvig: "Antaa meille rahaa Pohjolan-yhteistyöhön ja avaa horisonttia."
• elinikäinen oppiminen: "Ihmisen perustarve. Jopa dementikoilla on tarve oppia."

Teksti: Clara Henriksdotter
Kuva: Carmen Fuchs

Aiemmin Sivistyksessä:

Yksien raamien mies

Kirjoittamisen opettaja tukee palautteella

Julkaistu: 9.5.2011 klo 7:00

Keskustele aiheesta »