Tutkija kokosi suomalaisuuden perhealbumin

Mainostoimisto Hasan & Partners käänsi Ainon ja Väinämöisen roolit nurin vuonna 1998. Yksityiskohta Me Naiset -lehden mainoksesta.

Se kestää isältä pojalle ja pojanpojalle. Se löytää tiensä oppikirjaan, gobeliiniin ja mainokseen. Sitä rakastetaan tai vihataan. Taidehistorioitsija Tuula Karjalainen kirjoitti teoksen Suomen taiteen kantakuvista.

- Kantakuvia ovat ne, jotka suomalainen muistaa ensimmäisenä, jos hänet herätetään keskellä yötä ja pyydetään mainitsemaan kymmenen mieleen tulevaa teosta, Tuula Karjalainen havainnollistaa tutkimusaihettaan.

Todennäköisesti suomalainen mainitsee ainakin Akselin Gallen-Kallelan Aino-tarun, Hugo Simbergin Haavoittuneen enkelin ja Ferdinand von Wrightin Taistelevat metsot. Ne ovat mukana tuoreessa Kantakuvat-kirjassa, kuten kymmenkunta muutakin suomalaiseen mieleen syöpynyttä kuvaa.

Kuvien kuvat

Tuula Karjalainen on tehnyt mittavan uran taidemuseossa, viimeksi nykytaiteen museo Kiasmassa. Kantakuvat askarruttivat häntä kuudentoista vuoden ajan, mutta kirjoittamisaikaa järjestyi vasta eläkkeellä.

Kustantajan hoputtamana tulokset ovat nyt kauniissa paketissa, jota tekijä kutsuu suomalaisuuden perhealbumiksi. Nimitys on perusteltu, niin syvälle syöpyneitä kantakuvat tajuntaamme.

Taidehistorioitsija kutsuu kantakuvia kuvien kuviksi, avaimiksi muihin kuviin. Kuten elävät organismit ne lisääntyvät, moninkertaistuvat, muuttavat muotoaan ja inspiroivat uusiin tulkintoihin. Niinpä metsot taistelevat mummon mökin seinälle ripustetussa gobeliinissa, ja Me Naiset -lehden mainoksessa iäkäs Aino jahtaa nuorta Väinämöistä.

- Moni on nähnyt kantakuvaksi luokiteltavan teoksen ensimmäisen kerran postimerkkikoossa ja mustavalkoisena. Silti se on jäänyt mieleen, Karjalainen sanoo.

Kantakuvat vaihtuvat hitaasti

Kuvat jatkavat kulkuaan verkossa: 'taistelevat metsot' tuottaa oitis 449 kuvaosumaa.

- Internet vauhdittaa kuvien kiertoa, mutta ei ole muuttanut suomalaisten kantakuvastoa. Se on harvinaisen yhtenäinen, samat kuvat puhuttelevat sukupolveen katsomatta.

Erityisen moni suomalaisen perhealbumin kuva on peräisin Venäjän vallan ajalta. Aina työn poliittinen tai yhteiskunnallinen viesti ei selitä sen suosiota:

- Eetu Iston vuonna 1899 maalaama Hyökkäys oli aikanaan poliittisesti ja kansallisesti erittäin tärkeä - ehkä tärkein itsenäisyysajattelua vahvistanut taideteos sortovaltaa vastaan käydyssä kamppailussa. Nykyihmisellä ei ole teoksen syntyajan kokemustaustaa, mutta silti kuva puhuttelee, tutkija sanoo.

Kuvasta puuttui Aino

Kantakuvan voima paljastui Karjalaiselle aikoinaan Sotkamon erämaita kolutessa.

- Metsät, järvet ja vaarat olivat minulle uusia, henkeä salpaavan kauniita näkyjä, mutta silti huomasin odottavani jotain maisemaan. Odotin Ainoa tulevaksi järveen kävellessäni rannoilla, illalla joutsenen uidessa järvenselkää ihmettelin, missä Lemminkäisen äiti viipyy, hän kertoo. Teoksista tutut elementit olisivat täydellistäneet maiseman.

Tuula Karjalaisen teos antaa välineitä visuaalisesti yhä haasteellisemman maailman ymmärtämiseen. Tutkijalta on kuitenkin turha odottaa vastausta kysymykseen, miten menestysteos, sillä sellaisiahan kantakuvat ovat,  tehdään.

- Reseptiä ei ole. Tuskin taiteilijakaan on työtä maalatessaan ajatellut, että nyt teen kantakuvan, hän sanoo.

Lisää aiheesta teoksessa Tuula Karjalainen: Kantakuvat - yhteinen muistimme. Maahenki 2009.

Teksti: Terhi Kouvo
Kuva: Mainostoimisto Hasan & Partners / Markku Lähdesmäki

Julkaistu: 9.3.2009 klo 7:00

Delicious Facebook Kerro kaverille

Mitkä kolme kuvaa sinä muistat ensimmäisenä? »