Työn imu tarttuu

Työn imu on sisäinen motivaatiotila. Tutkija Jari Hakanen painottaa, että voimavarat ovat työyhteisössä.

Tarmokkuus + omistautuminen + uppoutuminen = työn imu. Se on parasta työhyvinvointia, ja vieläpä helposti tarttuvaa, sanoo tutkija Jari Hakanen.

Työn imu, sehän on sitä, kun työ maittaa. iSe ajaa aikuisopettajan täydennyskoulutuksiin syventämään osaamistaan, tekemään väitöskirjaa ja uudistamaan omia työtapojaan.

Toisin kuin paljon puhuttu flow, työn imu ei ole hetkellinen hulmahdus vaan jatkuvampi innostuksen ja motivaation tila.Työn imun juuret ovat työyhteisön hyvässä arjessa, toteaa ilmiötä tutkinut Jari Hakanen, Työterveyslaitoksen vanhempi tutkija.

Jokainen on korvaamaton

Tuoreessa Työn imu -oppaassaan Hakanen toteaa, että työn imu tarttuu ihmisestä toiseen, jos vain organisaatio ja johto luovat tartunnalle otolliset olot. Epidemian tartuttamiselle kannattaisi vapaan sivistystyön organisaatioissakin uhrata ajatus, se kun tuo hyvinvoinnin lisäksi laatua ja tulosta.

— Kun työolot ja johtaminen synnyttävät työn imua, työntekijä haluaa tehdä työnsä parhaalla mahdollisella tavalla, tutkija muistuttaa.

Työn imu juontuu käsitteestä work engagement, mikä vie ajatukset sitoutumiseen. Se vaatii pohjakseen arvostuksen, välittämisen ja uudistusmyönteisyyden kulttuuria.

— Kehotamme aina muistamaan, ettei kukaan ole työssään korvaamaton. Paljon pahempi asia seurauksiltaan on, jos työntekijälle välittyy organisaatiosta tunne siitä, että on koska tahansa korvattavissa, Hakanen sanoo.

Otollinen ammatti työn imulle

Ennen tutkijauraansa Jari Hakanen toimi viitisen vuotta opetustehtävissä opintokeskuksessa ja kansanopistossa.

— Sen perusteella tiedän, että kouluttajan asiantuntija- ja asiakaslähtöinen työ tarjoaa hienot mahdollisuudet työn imulle, tutkija toteaa.

Työterveyslaitoksen tutkimuksista tiedetään, että noin joka kymmenes suomalainen on päivittäin työn imussa, useamminkin. Aikuiskouluttajien kokemaa työn imua on tutkittu niukasti, mutta vihiä ilmiöstä antaa Opetusalan ammattijärjestön (OAJ) syksyinen selvitys.

OAJ kartoitti, miten kansalaisopistojen opetushenkilöstö kokee opistojen yhdistymisen seutuopistoiksi. Aikuiskouluttajat tunnistivat stressitekijöitä, mutta yli puolet heistä kertoi tuntevansa päivittäin työn iloa ja ylpeyttän. Työssä pystyi hyödyntämään täysipainoisesti omaa osaamistaan, ja opiskelijat haastoivat kehittymään ammatissa.

Saman on havainnut tutkijakin. Vaikka työssä ja työyhteisössä olisi itselle vastentahtoisia piirteitä, mahdollisuus oppimiseen ja osaamisen hyödyntämiseen palkitsevat.

Yhteisöllisyys juontuu strategiasta

Vapaassa sivistystyössä yhteisöllisyys on vahva arvo, työhyvinvoinnin näkökulmasta se on paradoksi. Aikuiskouluttaja luo yhteisöllisyyttä oppivaan ryhmäänsä, mutta saattaa itse jäädä ilman tukea. Päätoimisia on niukasti, ja tuntiopettajat ovat löyhin sitein kiinni organisaatiossa, vaikka vastaavatkin isosta osasta opetusta.

— Kaikkien johdon viestien ja käytäntöjen tulisi välttää opettajien luokittelemista kahteen kastiin. Olisi hyvä rakentaa edellytyksiä yhteiseen suunnittelemiseen ja tekemiseen unohtamatta yhteisiä juhlia ja työhyvinvointitapahtumia, Jari Hakanen muistuttaa tarpeesta sitouttaa tuntiopettajat yhteisöön.

Koko porukan virkistyspäivätkään eivät auta jaksamaan, jos organisaation stragegia on hukassa. Siitä juontuu työpaikan yhteisöllisyyden perusta: yhteiset tavoitteet, oman työn nivoutuminen kokonaisuuteen ja tunne porukkaan kuulumisesta.

Työ mahtuu elämään

Entä jos työn imu saa yliotteen, perspektiivi hämärtyy ja aikuiskouluttaja uupuu vauhtisokeuteen? Tutkija vastuuttaa niin johtoa kuin työyhteisöä ja työntekijää pitämään huolen, että näin ei kävisi.

— Myönteinen vuorovaikutus ja toiminnan yhteinen ideointi ja tekeminen innostavat ja muodostavat puskurin yksilöiden uupumiselle. Asiaa auttaa, kun työntekijä huolehtii riittävästä palautumisesta ja nostaa oikeilla foorumeilla esiin työn epäkohtia.

Sinänsä työn imu ei lisää uupumisen tai työholismin riskiä, päinvastoin.

— Työterveyslaitoksen pitkittäistutkimukset osoittavat, että työn imu lisää onnellisuutta ja rikastaa muutakin elämää, Jari Hakanen sanoo.

Innostuneimpia työstään ovatkin ne, joiden kuvittelisi rimpuilevan velvoitteiden ja epävarmuuden ristipaineissa, esimerkiksi ruuhkavuosia elävät. Naiset kokevat työn imua useammin kuin miehet ja iäkkäät useammin kuin nuoret. Yllättäen määräaikaiset, joita vapaan sivistystyön tuntiopettajien enemmistö on, tunnistavat ilmiön useammin kuin vakinaiset.

Näistä syntyy työn imu

Tarmokkuus on energisyyden kokemusta, halua panostaa työhön ja sinnikkyyttä ja ponnistelunhalua vastoinkäymisissäkin.
Omistautuminen on kokemuksia merkityksellisyydestä, innokkuudesta, inspiraatiosta, ylpeydestä ja haasteellisuudesta työssä.
Uppoutumista luonnehtii syvä keskittyneisyyden tila, paneutuneisuus työhön ja näistä koettu nautinto. Aika kuluu huomaamatta ja työstä voi olla vaikea irrottautua.

Kuva: Marek Uliasz / Scandinavian StockPhoto