Vapaaksi vaikenemisen pakosta

Kolllegat Taija Tuominen ja Heli Hulmi keskustelivat kirjoittamisesta Saattaen vaihdettava -kirjan julkistamisessa Helsingissä.

— Kirjoittaminen on radikaalia toimintaa, väittää kirjailija, kirjoittajaohjaaja Heli Hulmi. Hän täsmentää, että kirjoittamalla voi vaikuttaa toisiin mutta ennen kaikkea itseensä.

Hulmilta on juuri ilmestynyt kirja Saattaen vaihdettava. Lukuisia kirjoittajaryhmiä ohjannut Hulmi on huomannut, että kirjoittajakursseille tulevat ihmiset ovat rohkeita. He haluavat lähestyä omia kokemuksiaan kirjoittamalla niistä mahdollisimman rehellisesti. Jos ihminen kirjoittaa itsestään ja elämästään, hän voi joutua muutoksen tielle.

— Joku voi vapautua uhrin roolista, kun pystyy muotoilemaan kokemuksensa tarinoiksi.

Pelkojen kohtaaminen

Tabut ja niiden rikkominen ovat omaelämäkerrallisen kirjoittamisen ydinaluetta. Moni tuskailee sen kanssa, mistä voi ja uskaltaa kirjoittaa. Häpeän pelko estää monia ilmaisemasta omia kokemuksia. Joskus pelätään myös perheenjäsenten tai tuttavien reaktioita.

Tärkeää on oivaltaa, että jokainen saa lähestyä omia muistojaan kirjoittamalla niistä. Siihen ei tarvita lupaa muilta. Pyrkimys on kuvata omia kokemuksia avoimesti. Joskus muistot ovat niin kipeitä, että niitä on lähestyttävä varovasti. Silloin kirjoittajaryhmä ja ohjaaja voivat auttaa luomalla kirjoittamiselle keinoja. Ohjaaja voi ylläpitää prosessia tarvittavan ajan. Harjoitusten avulla kierrellään kokemuksen ympärillä.

— Esimerkiksi häpeän kokemusta voi lähestyä pikkuhiljaa, mutkan kautta, jolloin kirjoitetaan asian liepeiltä, mutta ei suoraan häpeälliseksi koetusta tapahtumasta.

Kirjoittaminen on hengittämistä

Luovan kirjoittamisen avulla voi lähestyä menneisyyttään ja muovata sitä. Kirjoittaja oppii katsomaan asioita uudessa valossa. Kirjoittaminen on Heli Hulmin mukaan eräänlaista aktiivista hengittämistä — asiat virtaavat ihmisen kokemuspiiriin ja kirjoittamalla niistä ihminen hengittää ne ulos maailmaan.

Kirjoittaja toimii, hän tarttuu kokemuksiinsa, ottaa niihin kantaa ja muokkaa niitä.

— Mitä kaaosmaisempi elämä ihmisellä on, sitä enemmän hän hyötyy muodon etsimisestä, toteaa Hulmi.

Ehkä ja jos

— Kannatan sanaa ehkä, painottaa Hulmi ja tarkentaa, että kirjoittamalla voi jossitella. Jotkut väittävät, että jossittelu on turhaa — se on haihattelua johonkin arjen ulkopuoliseen.

Siinäpä se: jossittelu antaa kaipuulle sanat. Se voi johtaa siihen, että nykyhetki ei enää riitä. Se voi antaa muodon muutoksen tarpeelle. Kirjoittamalla voi muovata minäkuvaansa ja kärjistäen kirjoittaa itsensä uusiksi. Tällainen minäkuvan muutos ei tapahdu hetkessä, vaan kuukausien ja vuosien aikana.

Nyt ja huomenna

Tällä hetkellä Heli Hulmi haluaa keskittyä omaan luovaan kirjoittamiseen ja kirjoittajaryhmien ohjaamiseen. Hengellisyys ja taideterapia ovat hänelle tärkeitä alueita. Hulmi työstää parhaillaan uutta kirjaa sitä, miten kuolemaan liittyviä kokemuksia ja merkityksiä voidaan käsitellä taiteen avulla. Kuoleman horisontti on kaikkialla ja silti monin tavoin tabu. Ensi syksynä Hulmi ohjaa Helsingissä Oriveden Opiston tuottaman "Kuoleman horisontti" -kirjoittajakurssin.

Heli Hulmi on oppinut omalla matkallaan yhteistyön ja jakamisen merkityksen. Hän toimii muun muassa Terveyttä kulttuurista -verkostossa kirjallisuusterapiayhdistyksen edustajana.

— Kirjoittamalla voi huomata, kuinka paljon rakastaa.

Teksti: Paula Immonen
Kuva: Pertti Viitaniemi