Yhteistyö on tärkeämpää kuin sen tulos

Lokakuussa Katarina Popovic (oikealla) tapasi kollegansa Berni Bradyn ja Antra Carlsenin Infonet-uutispalvelun kokouksessa Napolissa.

Aikuiskasvatuksen eurooppalaisen yhteistyön aktiivit muodostavat alan kansainvälisen perheen. Pohjois-Eurooppa määrää usein tahdin, idässä yhteistyö taas on elinehto. Verkottuminen lujittaa alan identiteettiä paitsi ulospäin myös sisäisesti.

Eurooppalaisen aikuiskasvatusalan lehden toimituskokous on juuri päättymässä. Toimituskunnan jäsenet tekevät lähtöä koteihinsa ympäri Eurooppaa. Kaksi kollegaa hyvästelee, kun toinen muistaakin:

— Mutta mehän näemme ensi viikolla Brysselin-kokouksessa!

— Aivan! Keitä sinne onkaan tulossa, toinen kysyy.

— Samat naamat kuin aina muuallakin, kollega vastaa hilpeänä.

Sananvaihto kertoo aikuiskasvatusalan kansainvälisen yhteistyön vilkkaudesta. Samalla rivien välistä voisi lukea, että  yhteistyö on melko pienen piirin pyörittämää. Sivistys kysyi kahdelta ammattiverkottujalta, millainen porukka aikuiskoulutuksen kansainvälisiä suhteita hoitaa.

Aikuiskouluttajien perhe kasvaa

Serbialainen aikuiskasvatustieteilijä Katarina Popovic sukkuloi Euroopassa työkseen. Kansainväliset konferenssit kuuluvat tutkijan kuin tutkijan arkipäivään.

Belgradilaisprofessori matkustaa kuitenkin myös alansa neljän lehden toimitusneuvoston tapaamisiin, tuottaa sisältöä eurooppalaiseen Infonet-uutispalveluun, istuu kolmen tutkimusseuran jäsenistössä ja Euroopan aikuiskasvatusliiton EAEA:n hallituksessa.

Popovic vahvistaa näkevänsä paljon samoja kasvoja eri kokouksissa — ja iloitsee siitä. Eri verkostot siis limittyvät.

— Aikuiskasvatusalalle on syntymässä kansainvälinen "perhe" tutkijoista, järjestöihmisistä ja kouluttajista. Joukkovoimalla voidaan yhtenäisemmin lobata aikuiskoulutuksen puolesta koko maanosassa, hän kertoo.

Eteläiset ulkopuoliset

Katarina Popovicin mukaan ylikansallinen ydinporukka on erityisesti aikuiskasvatusalan ilmiö. Vastaavaa ei hänen mukaansa löydä esimerkiksi peruskoulutuksen alalta.

Aivan tasaväkinen ei aikuiskasvattajien eurooppalainen perhe ole. Pohjoismaat ja Saksa ovat alan verkostoissa usein yliedustettuina, kun taas Etelä-Eurooppa ja erityisesti Ranska loistavat poissaolollaan.

— Syynä lienee se, että suurimmat verkostot pyörivät englanniksi, ja kielitaidon taso vaihtelee Euroopassa. Pohjoismaiden vahvaa asemaa ei juurikaan kyseenalaisteta: nehän johtavat alaa tieteessä ja käytännössä, Popovic ruotii.

Yhteistyö on olemassaolon edellytys

Helsinkiläinen Johanni Larjanko pyörittää Annankadulla EAEA:n tiedotus- ja viestintäyksikköä. Samalla hän linkittää aikuiskasvatusalan toimijoita järjestönsä perustehtävän mukaisesti. Larjanko on kiinnittänyt huomiota Itä-Euroopan maiden vahvaan läsnäoloon eurooppalaisessa yhteistyössä.

Larjangon mukaan tämä on useille idän aikuiskoulutuksen katto- ja kansalaisjärjestöille elinehto.

— Muun rahoituksen puuttuessa monet uusien unionimaiden järjestöistä elävät täysin EU-projektirahoituksen turvin, hän kertoo.

Johanni Larjanko näkee Katarina Popovicin tavoin yhteistyön lujittavan alan identiteettiä ulospäin.

— Samalla oman alan identiteettimme vahvistuu sisäisesti, ja hyvät käytännöt leviävät. Voisi sanoa, että usein itse yhteistyö saattaa olla tärkeämpää kuin projektin tai hankkeen lopputuote, hän lisää.

Teksti: Markus Palmén
Kuva: Terhi Kouvo

Julkaistu: 29.11.2010 klo 7:00

Delicious Facebook Kerro kaverille

Keskustele aiheesta »