Aikuiskasvatuksen opiskelijoilla ovat tiet auki moninaisiin työuriin

Aikuiskasvatuksen Kilta on Helsingin yliopistossa aikuiskasvatustiedettä opiskelevien yhdistys, joka luo siltaa opintojen ja työelämän välille ja edesauttaa työelämän tuntemusta. Sivistys.netin toimittajat tapasivat viisi Killan jäsentä aamukahvin ja aamuteen äärellä. Miksi itse kukin alkoi opiskella aikuiskasvatusta? Millaisia suunnitelmia heillä on tulevan työelämänsä varalla? Entä miten yliopistomaailmassa tunnetaan vapaa sivistystyö yhtenä varteenotettavana väylänä?

Aikuiskasvatuksen monipuolisuus ja moninaisuus tuntuu olevan useimpien suuri positiivinen yllätys heidän ryhdyttyään päätoimisiksi aikuiskasvatustieteen opiskelijoiksi. Tieteen suuntautumisesta pääosin työelämän kehittämiseen he ovat yksimielisiä.


Vapaaehtoistyö avaa uuden maailman

- Aikuiskasvatustiede mahdollistaa psykologista, yhteiskunnallista ja kasvatuksellista näkökulmaa ja niiden yhdistämistä. Minut tämä kerta kaikkiaan vetäisi sisäänsä. Alkuaika meni itsetutkiskelussa ja nyt etsin, minne suuntautuisin, kertoo vapaaehtoistyöstä ja järjestötoiminnasta kiinnostunut Kati

Kati tapasi omanikäisensä, perheellisen ja työssäkäyvän tutun, joka tekee vapaaehtoistyötä Mannerheimin Lastensuojeluliitossa. Se sai hänet valitsemaan pro gradunsa aiheeksi vapaaehtoistyön.

- Luulin että vapaaehtoista järjestötyötä tekevät ovat "muita parempia" ihmisiä. Mutta he ovat ihan tavallisia kansalaisia, jotka vain käärivät hihansa ja alkavat tehdä, Kati sanoo. Häntä kiinnostaakin nyt omana työuravalintana yhdistystoiminta, mutta myös kirjoittaminen ja tutkimus.

Kasvatustieteen laitoksen henkeä ja ihmisiä Kati kiittää. Niiden ansiosta innostuu kaikesta. Vaikka tarjonta on yliopistolla "hurjan monipuolista", se painottuu sisällöllisesti työelämään, mikä näkyy myös opinnäytetöissä.


Opinto-ohjaus otti niskaotteen

Riikka Metsola (26) tuli aikuiskasvatustieteen opiskelijaksi tradenomin koulutuksen ja henkilöstön kehittämiseen suuntautuneiden työtehtävien kautta. Tuli tarve saada enemmän teoreettista tietoa henkilöstön kehittämisestä. Hän kirjoittautui ensin avoimeen yliopistoon ja sitä kautta hakeutui yliopiston puolelle.

- Opintojen keskittyminen vain henkilöstön kehittämiseen ei ollutkaan enää minulle niin keskeistä, vaan olen nyt kiinnostunut opintojen ohjauksesta ja koulutuksesta. Olen ajatellut suorittaa opintoni ensin Helsingissä loppuun ja hakeutua sitten Joensuun yliopistoon pätevöitymään opinto-ohjaajaksi. Koulutus siihen on 35 opintoviikkoa, Riitta Metsola suunnittelee.

Riitta kertoo olevansa kiinnostunut selvittämään, mikä abeja kiinnostaa, mitä he ajattelevat tulevaisuudestaan ja mitkä asiat vaikuttavat heidän koulutusvalintoihinsa. Näitä kysymyksiä hän suunnittelee tulevan gradunsa aiheeksi. Prakticumin hän teki aiheesta tunteet ja oppiminen.


Kaikki mahdollisuudet auki

Leena Helminen (36) on siirtynyt opiskelijaksi työelämästä. Hän toimi henkilöstön kehittäjänä. Koukku opiskeluun tuli työn kautta, sillä vähitellen kasvoi tarve täydentää omaa osaamistaan teoreettisella perustalla. Leena on opiskelussaan vielä aloittelija, mutta hänellä on vankka tunne siitä, että kausi yliopistomaailmassa ei jää lyhyeksi.

- Olen tykännyt aivan valtavasti, hän sanoo.

Tulevaisuuttaan Leena ei halua vielä ennakoida, sillä mahdollisuuksia on paljon. Tuleva työ voi olla yrityselämästä tai järjestötyötä, mutta hän saattaa myös lähteä yksityisyrittäjäksi perustamalla konsulttiyrityksen. Hän on samaa mieltä kollegoittensa kanssa: yliopistollinen aikuiskasvatus on pääosin työelämäsuuntautunutta. Siitä maailmasta hän myös teki proseminaariesitelmänsä - aiheena olivat firman irtisanomiset sekä johtajien puhe ja selonteko irtisanomisten perusteista.


Tarve saada teoreettista tietoa toi yliopistoon

Myös Pirjoleena Hytönen (50) edustaa yhä kasvavaa yliopisto-opiskelijain joukkoa, aikuisopiskelijoita. Yliopisto-opiskelijaksi myös hänet ajoi tarve ja halu saada teoreettista tietoa aikuisen oppimiseen liittyvistä asioista.

- Minulla on takanani yksi työura pankkimaailmassa. Olin Osuuspankkiopiston kouluttaja. Olen nyt opiskellut kymmenen vuotta ja ollut välillä töissä. Kun minulla oli työelämäkokemusta taustalla, asiat ovat alkaneet pikkuhiljaa kirkastua. Mutta jokin hämmästys tulee siinä havainnossa, että sittenkin työelämä elää omanlaisestaan elämää, kun tehdään rahaa ja kappalemääriä. Harmittaa huomata, että siinä unohtuu niin ihminen kuin hänen oppimisensakin. Väistämättä tulee arvoristiriita vastaan, Pirjoleena sanoo.

Yliopistoa kohtaan hän on hitusen kriittinen: tiedeyhteisön tehtävänä tulisi olla myös mennä ulos kohtaamaan muu maailma ja olla dynaamisempi.

- Kun on jo ikää ja työelämää takana, asioita katsoo hieman eri vinkkelistä. Mutta ehkä raja-aitoja on myös rikkoutunut eikä yliopisto ole niin tiukasti omien seiniensä sisällä kuin ennen, Pirjoleena arvelee.


Itsensä kehittämisen markkinat kiinnostava tutkimusaihe

Johanna Penttilä (23) on Aikuiskasvatuksen Killan puheenjohtaja. Hän vietti ylioppilaaksi tultuaan "välivuoden" ammattikorkeakoulussa ja hakeutui sitten opiskelemaan aikuiskasvatustiedettä. Hänellä ei kertomansa mukaan ollut selkeää käsitystä, mikä on kasvatustieteen ja aikuiskasvatustieteen ero, mutta asia ratkesi sillä, kun hän pääsi aikuiskasvatuksen puolelle. Sen hän kokee onnekkaaksi asiaksi, sillä aikuisen elämänkaari lopultakin tuntuu hänestä kiinnostavammalta kuin lapsipedagogiikka.

- Valmistuminen on edessä vuoden päästä. Gradun teen syksyllä joko työuupumuksesta tai itsensä kehittämisen markkinoista.


Kasvatustieteen laitos on työelämäkeskeinen

Kaikkien mielipide on samansuuntainen siitä, että aikuiskasvatuksen opetus yliopistolla on suuntautunut palvelemaan työelämää ja suurin osa opiskelutovereistakin tuntuu olevan juuri siitä kiinnostunut.

- Vaikutteina ovat ehkä yrityselämän houkuttelevuus ja toisaalta laitoksen työelämäkeskeisyys professoreineen ja kehittävän työntutkimuksen yksiköineen, Johanna Penttilä arvelee.

- Kyllä esimerkiksi vapaan sivistystyön asema on kiinni professoreista. Viime vuonna vt:nä professuuria hoitanut Jyri Manninen käsitteli vapaata sivistystyötä perusopintojen yhteydessä. Useimmille vapaa sivistystyö on kuitenkin vieras alue eli meiltä puuttuvat siihen omakohtaiset kokemukset. Kun termistökin on uutta, on vaarana, ettei siihen saa otetta kovin nopeasti, Leena Helminen ja Riikka Metsola pahoittelevat, kun saavat kuulla, millaisia uramahdollisuuksia kansalais- ja kansanopistoista on avautumassa, kun suuret ikäluokat siirtyvät eläkkeelle.

Aikuiskasvatuksen kilta ry:ssä on puolentoista sataa jäsentä.

Anneli Kajanto
Kuva: Eeva Siirala

Julkaistu: 24.3.2004 klo 18:15

Kommentoi asiaa »