Ammatin taitaja vai taitava opettaja?

Julkinen keskustelu ammatillisten opettajien koulutuksesta on ryöpsähtänyt käyntiin. Mielipiteet eroavat siinä, mitä tietoja ja taitoja pitäisi opettaa koulutuksessa ja mitä työpaikoilla. Pitääkö ammatillisen opettajan olla hyvä sisällön vai opettamisen taidoissa? Forssalainen kulttuurialan opettaja Marjo Ruskela peräänkuuluttaa rohkeutta tarkastella tarvittavia ammattitaitoja tuorein silmin.
- Paraskaan ammattilainen ei ole aina hyvä opettaja, vaan se joka osaa jäsentää ja käsitteellistää osaamisensa, hän sanoo.

Ammatillisten opintojen opettajan kelpoisuusvaatimuksena on ylempi korkeakoulututkinto tai soveltuva ammattikorkeakoulututkinto, ja kolmen vuoden työkokemus.Opettajan työssä on kuitenkin erityisesti aikuiskoulutuksessa satoja ammattilaisia, jotka eivät täytä näitä kelpoisuusvaatimuksia.Puuttuva pohjakoulutus myös paikoin estää heitä pätevöitymästä tehtäväänsä.

Keskustelua ammattiopettajien pätevyyksistä on käyty puoleen ja toiseen muun muassa Helsingin Sanomissa. Ammatillisen opetuksen sisältöä on ehdotettu muutettavaksi yleissivistävämpään suuntaan ja on painotettu kieli-, vuorovaikutus- ja tiimityötaitoja. Ammatilliselta opettajalta on vaadittu hyvinkin akateemista koulutustaustaa.

Aikuiskoulutuksen maailma –lehdessä (Aima 2/2004) haastateltu Aikuiskouluttajien liiton puheenjohtaja Jouko Paljakka puolustaa eri alojen käden taitojen osaajia oman alansa opettajina.

- Käden taitojen osaajat ovat todellisia substanssiosaajia, joita ehdottomasti tarvitaan opetustyössä. Esimerkiksi ammattikorkeakoulujen insinöörikoulutus ei tuota kaikille aloille sellaista substanssiosaamista, jota käden taitojen opetustyössä tarvitaan, Paljakka huomauttaa.

Osaaminen monipuoliseksi

Forssan ammatti-instituutin kulttuurialalla opettava Marjo Ruskela puolestaan näkee, että ammatillisiksi opettajiksi kouluttautuvien pohjakoulutusvaatimuksista ei pitäisi tinkiä.

- Hyvä opettaja on se, joka osaa jäsentää ja käsitteellistää sekä tarjoilla opetuksen sisällön sopivassa pedagogisessa muodossa, hän sanoo. – Työelämä on rajussa muutoksessa, eivätkä ammatteihin kouluttavat opettajat voi jämähtää paikoilleen. Oman osaamisen jäsentämistä vaaditaan ammatti-ihmisiltä jo työpaikoillakin.

Ruskela ehdottaa, että oppilaitokset ja aikuiskoulutuskeskukset kehittäisivät opettajien rekrytointiaan ja vaatisivat pelkän todistuspinon rinnalle näytteitä osaamisesta esimerkiksi portfolion muodossa.

Portfolio on hänestä hyvä väline osaamisen saamiseksi yleisemmälle tasolle. Ruskelan omassa oppilaitoksessa Forssan ammatti-instiuutissa mm käsi- ja taideteollisuusalalle opiskelevat joutuvat esittelemään ja samalla käsitteellistämään osaamistaan.

- Mitä nuorempi opiskelija on, sitä enemmän joutuu perustelemaan. Kuitenkin kolmen vuoden koulutuksen aikana jossakin vaiheessa tulee ahaa-elämys portfolion käyttökelpoisuudesta ja oman osaamisen esittelytaitojen eduista.

Ruskela sanoo kouluttaneensa myös aikuisia seppämestareita hyvin tuloksin.

– Portfolio on auttanut käytännön taitajia tajuamaan, mistä oma ammattitaito lopulta oikein koostuu.

Opettajat pätevöitymään

Keskustelua terävöittää se, että ammatillisissa aikuiskoulutuskeskuksissa on vielä yli 400 opettajaa, jotka eivät täytä ammatillisen opettajakoulutuksen kelpoisuusvaatimuksia. Heidän on vaikea päästä pätevöitymään, sillä ammatilliseen opettajankoulutukseen riittää hyvän pohjakoulutuksenkin omaavia ja kelpoisuusvaatimukset ovat hankalasti tulkittavia.

Tilannetta on vuosien varrella yritetty ratkaista erilaisin projektein, mutta nyt toivotaan pysyvämpää ratkaisua.

Samoilla linjoilla on myös Aimassa (2/2004) haastateltu Tampereen ammatillisen opettajakorkeakoulun opettajakoulutusjohtaja Maarit Jääskeläinen.

- Pätevistä kädentaitojen opettajista on pian huutava pula. Sellaisille opiskelijoille, jotka eivät ole suorittaneet korkeakoulututkintoa, voisi räätälöidä oman ammattialan käytännönläheiset pedagogiset opinnot, hän sanoo.

Teksti Sirkku Määttä, kuva Hilden Berufskolleg

Julkaistu: 30.3.2004 klo 16:00

Kommentoi asiaa »

---

Lukijoiden kommentteja