György Konrad: Eurooppalaisuus on mentaalista

Mitä lännemmäksi mennään, sitä yleisempi on ihmisten mielikuva siitä, että Eurooppa ja eurooppalaisuus on samaa kuin Euroopan Unioni. Kirjailija György Konradille Euroopan rajat ovat enemmän mentaaliset. Venäläiset ovat eurooppalaisia, valkoihoisia ja kristittyjä, eikä Ural ole raja. Georgiassa, maantieteellisen Euroopan "äärikolkassa", kristityt kirkot ovat huomattavasti vanhempaa perua kuin konsaan läntisessä Euroopassa.

Turun kirjamessuilla ja Helsingissä juuri vieraillut György Konrad (70) on Unkarin juutalainen. Kuin ihmeen kaupalla hän säästyi hengissä II maailmansodan hornankattilasta. Hänen luokkakavereistaan tuhoutuivat lapsuuden kotikaupungissa Berettyóújfalussa joka ainoa saksalaisten kaasukammioissa. Siitä barbariasta "eurooppalainen identiteetti" oli kaukana.

Konradin mielestä eräänlainen Euroopan unioni toteutui jo ennen I maailmansotaa ja eurooppalaisuus ennen modernia aikaa oli rikasta aika, aikaa täynnä toivoa:

- Silloin me saatoimme matkustaa ilman passeja. Ihmisillä oli myös varaa matkustaa, jopa työläisillä. Mutta sitten kaikki muuttui poliittiseksi hybrikseksi. Me eurooppalaiset uskoimme olevamme kaikkien parhaita ja tulimme valtavan ahneiksi. Unkari halusi itselleen Bosnian. Kaikki halusivat enemmän maata, siirtomaita muista maanosista. Euroopan filosofiasta tuli typerää nationalistista propagandaa. Jopa fiksut ihmiset sortuivat propagandisteiksi. Nationalismista sikisi fasismi ja sosialismista bolsevismi, Konrad kuvaili Helsingissä pidetyssä yleisötilaisuudessa haastattelijanaan kirjailija Jörn Donner.

Kirjailijan valta ja vaarallisuus

Toisen maailmansodan idiotismin jälkeen Unkariin lankesi sosialismi ja sen myötä sensuuri. Silloin kirjailija saattoi olla vaarallinen. Mutta onko hän sitä nyt - tai onko hän edes vaikutusvaltainen?

- En ole tiikeri, Konrad kuittaa. Kun sosialismin kaudella poliitikoilla ei ollut kansan antamaa legitiimiä oikeutta valtaansa, taiteilijoita käytettiin hyväksi. Poliitikkojen viereen kateedereille istutettiin taiteilija tai pari tehtävänään legitimoida läsnäolollaan myös poliitikot. Sen vuoksi edelleenkin taiteilijan esittämä yhteiskunnallinen kritiikki herättää huomiota. Mutta taiteilijan esittämä kritiikki herättää huomiota myös siksi, että sillä on huviarvonsa. Sanomalehdet tarvitsevat uutisia, ja aina on ihmisiä, jotka kiinnostuvat..

György Konradin mielestä kirjailijan - tai älymystön edustajan - ei tulisi heittäytyä poliitikoksi.

- Politiikka muuttaa heidän elämänsä, sillä ei ole mahdollista olla samanaikaisesti sekä poliitikkona että kirjailijana. Minulle on ollut tärkeää tietty kirjailijan päiväjärjestys, saada kirjoittaa kello yhdeksästä kello 12:een. Ellen saa, muutun hermostuneeksi ja äreäksi ihmiseksi, joka menettää tyystin humaanin ihmisen profiilinsa, Konrad tunnustaa.

Miten nuoret ikäpolvet oppisivat vanhojen kokemuksesta?

György Konradin elämänkokemus kattaa huikaisevia ajanjaksoja. Miten välittää tämä elämänkokemus nuorille, jotta virheistä voidaan oppia? Sitä kirjailija Jörn Donner tivasi haastateltavaltaan toistamiseen. Vastausta ei kuitenkaan löytynyt:

- Kun olin lapsi, vanhempieni ystävät puhuivat minulle I maailmansodasta. "Tylsää, miten tylsää", ajattelin. Minulla itselläni on viisi lasta. Kun olen kertonut omista kokemuksistaan, 18-vuotiaani kommentoi: "Miten ikävystyttävää aikaa se onkaan ollut!" Olin 33-vuotias, kun pääsin ensimmäisen kerran ulkomaille. Lapseni menevät ulkomaille useita kertoja vuodessa. Rajanylityksissä ei ole enää mitään dramatiikkaa ja nuorille Eurooppa on kotimaa.

- Myös kauhistuttavuuden kynnys on noussut. Oman nuoruuteni shokin tasoja olivat kansanmurhat, pommitukset ja teloitukset. Nyt lapset katselevat niitä kaiken aikaa telkkarista. Asioiden vakavuuden kohtaa vasta sitten, kun ne tulevat hyvin lähelle, kuten Madridin pommi-iskuissa tapahtui, Konrad sanoo.

Tieto ja parempi työn laatu

György Konradin mielestä muutos ainakin Unkarissa on tapahtunut parempaan suuntaan, vaikka rikkaat rikastuvat ja tuloerot kasvavat. Kenties hän haluaisi lieventää köyhien elämää, muttei tuupata rikkaita alaspäin. Pääomat virtaavat omalakisesti, Itävallasta ensin Budapestiin ja Budapestista Ukrainaan tai Romaniaan.

- Jos haluat pitää kiinni pääomista, sinulla on oltava tarjolla jotain sellaista, mitä muilla ei ole tarjota. Todennäköisesti se on tietoa ja parempaa työn laatua, Konrad uskoo.

Teksti: Anneli Kajanto
Kuva: Tammi


SUOMENNETTUJA TEOKSIA

Häirikkö. Suom. Anna-Maija Raittila. Tammi (A cincos, 1978)
Pidot puutarhassa. Suom. Taisto Nieminen 1994. Tammi (Agenda 1: Kerti mulatság, 1989)
Kivikello. Suom. Taisto Nieminen. Tammi 1997 (Agenda 2: Koóra, 1994)
Vierailija. Suom. Anna-Maija Raittila. Tammi 2004 (A látogató, 1969)

Julkaistu: 8.10.2004 klo 12:14