Hyvän elämän yhteiskunta

- Kansallinen tajunta on rapautunut pahasti. Ei nykynuoriso tiedä kuka on Kekkonen, eiväthän ne onnettomat tunne edes Paavo Väyrystä, Mika Mannermaa julistaa.

Tulevaisuudentutkija Mika Mannermaan ja tutkija Jukka Relanderin railakkaat puheenvuorot aloittivat Suolahdessa kaksipäiväisen Hyvä elämä tietoyhteiskunnassa -seminaarin. Opetusministeriön elokuinen teemaseminaari pureutui tietoyhteiskunnan kehitykseen, kansallisvaltioiden ja globaalien toimijoiden sekä yksilön suhteisiin.

Millaista hyvä elämä tietoyhteiskunnassa sitten on? Mannermaan mukaan sitä kuvaa Piilaakson luoma vallankumous: henkilökohtainen tietokone ei merkinnyt niinkään teknisestä mullistusta kuin sosiaalista. Maapallolla ei olekaan viittä tietokonetta, vaan kaiken kattava tietokoneistuminen vie meitä yhtä pirstoutuneempaan, joustavampaan, yksilöllisempään, paikasta ja ajasta riippumattomampaan yhteiskuntaan.

- Tietoyhteiskunta on paljon monimutkaisempi, ja sen vuoksi myös riskialttiimpi kuin mikään muu yhteiskunta aiemmin. Mutta onko ketään, joka ei halua lisää monimutkaisuutta ja parempia tietokoneohjelmia, Mannermaa kysyy.

Välittäviä tasoja tarvitaan

- Maailma tuntuu uhkaavammalta, kun olemme sen jäseniä yhä enemmän suoraan, eikä pienyhteisöjen ja lähiverkostojen kautta. Ilman välittäviä tasoja maailma muuttuu tosi pelottavaksi paikaksi, tutkija Jukka Relander arvioi.
Pirstoutuneessa maailmassa turvaa löytyy pienyhteisöistä ja lähiverkostoista, ja politiikalla voi tai ainakin pitäisi voida vaikuttaa, uskoo Relander. Hänen mukaansa yhä suurempi osa sosiaalisista suhteista on neuvoteltavissa: suhtaudumme toisiimme kuin imurikauppiaat, jolloin rosoinen, karvainen puolemme tulee esille vain läheisissä suhteissa.

- Paikkamme maailmassa täytyy pitää omin ponnistuksin yllä. Se ja rytmiltään kiihtyvä työelämä, luovuttamattomien suhteiden väheneminen johtaa siihen, että on juostava yhä kovemmin pysyäksemme paikoillaan, Relander arvioi.
Tästä äärimmäinen esimerkki on amerikkalaisen keskiluokan tilanne. Mennään uuteen yhteisöön, aloitetaan tyhjästä, rakennetaan elämä, liitytään yhdistyksiin. Kaikki luodaan eikä mikään ei ole annettua. Siksi myös putoamisen pelko on hirvittävä, eikä ole myöskään hyvinvointiyhteiskuntaa joka laskee turvaverkkoja.

Mutta Relander on myös huomannut, että nuoret kaupunkilaiset pitävät sukulaisiaan mäntteinä, tolloina, idiootteina ja hulluina. Tämä vihjaa siihen, että ne ovat luovuttamattomia ihmissuhteita.

- Niin kauan kun sukulaisemme ovat sietämättömiä, meillä on toivoa, Relander riemuitsee.

Mitä voimme tehdä, miten vaikuttaa? Relander sanoo olevansa liittovaltion innoton kannattaja, sillä globaalin talouden valtaa voivat rajata vain ylikansalliset yhteenliittymät.

- Talouden alueella vallitsee epätasa-arvo, valtio on kenttä jossa demokratia voi toimia. Politiikka on ainoa toistaiseksi keksitty tapa vaikuttaa näihin asioihin, Relander uskoo.

Teksti ja kuva Mika Särkijärvi

Julkaistu: 12.8.2004 klo 16:15

Delicious Facebook Kerro kaverille

Kommentoi asiaa »