Jaettu musiikkielämys vie pintaa syvemmälle

HELSINKI. Klassisessa musiikissa paras vitsan vääntäjä on kokemus.

– Musiikin sanomaa ei voi sanalla levittää, se pitää itse kokea, sanoo Helsingin kaupunginorkesterin intendentti Elina Siltanen.

Kaupunginorkesteri on 1990-luvulta lähtien tarjonnut kokemisen paikkoja yhdessä Helsingin suomenkielisen työväenopiston kanssa. Opisto syventää musiikkikurssejaan konserttikäynneillä ja teoksia valaisevilla luennoilla.

– Kasvatamme taidemusiikista monipuolisesti nauttivia kuulijoita, määrittelee opiston johtava musiikinopettaja Raija Lampila yhteistyön tavoitteet.

Kuluvana syksynä yhteistyötä siivittää orkesterin 125-vuotisjuhla.

Konserttikäynti maksaa
vähemmän kuin elokuva

Kaupunginorkesterin yleisöstä puolet on vanhoja tuttuja, kausikorttilaisia. Siltanen arvioi orkesterin tavoittavan työväenopiston kautta useita satoja ihmisiä. Aina joukossa on niitäkin, joille orkesteri on uusi tuttavuus.

– Mahdollisuuksien tarjoaminen on se juttu. Taloudellista kynnystä konserttikäynneille ei Suomessa muutenkaan ole. Valtiontukijärjestelmän ansiosta konserttiin pääsee jopa halvemmalla kuin elokuviin, intendentti korostaa.

Mutusta
tulkintaan

Raija Lampila suunnittelee vierailut yhdessä orkesterisihteerin Anu Erkkilän kanssa. Niihin voi kuulua konsertin lisäksi muusikkotapaamisia sekä tutustumista orkesterin tiloihin ja toimintaan.

Kun säveltäjään, teokseen ja siinä käytettyihin instrumentteihin perehdytään etukäteen, havainnot tulevat pintaa syvemmältä.

– Ihmisillä on tarve syventyä teoksiin ja säveltäjiin kertakuuntelua kokonaisvaltaisemmin, Lampila arvioi.

Opiston konserttikäynnin plussana on mahdollisuus jakaa musiikkielämys tuoreeltaan väliaikaparlamentissa ja vielä jälkikäteen ryhmissä.

Mallimaa Englanti vie
orkesterin vankilaan

Kaupunginorkesterin noudattama elinikäisen oppimisen filosofia näkyy vauvasta vaariin -ajatteluna. Millenium-vuoden vauvat ovat orkesterin kummilapsia, joita hellitään omilla konserteilla ja tilaisuuksilla. Kun he tuovat mukanaan vanhempansa ja isovanhempansa, sukupolvet oppivat toisiltaan.

Englannissa orkesteripedagogiikkaa kehitetty yhdyskuntatyön suuntaan. Oppilaitosten lisäksi se tavoittaa esimerkiksi sairaalat ja vankilat.

– Rahoitusperustakin on siellä tosin erilainen kuin meillä. Valtionapua saadakseen orkesterin on tehtävä musiikkikasvatusta, Elina Siltanen kertoo.

Tieto tuo
ymmärrystä

Niin Elina Siltanen kuin Raija Lampila suosittelevat toimivaksi kokemaansa mallia muillekin. Orkesteriverkostomme on lähes yhtä kattava kuin kansalaisopistoverkosto. Yhteistyöllä voidaan paikata omia rajallisia voimavaroja.

Orkesterin ja opiston yhteisen musiikkikasvatuksen tuloksia voi mitata luvuilla, konserttisalin täyttöasteena, mutta yhtä tärkeää on arvioida työn vaikuttavuutta:

– Sitä voi mitata esimerkiksi asennemuutoksilla. Tieto, paneutuminen ja konserttikokemukset tuovat ymmärrystä ja laajakatseisuutta, Raija Lampila sanoo.

Hänet valittiin kesän alussa Suomen musiikkineuvoston hallitukseen. Kolmenkymmenen alan järjestön yhteistyöelin on hänen mielestään oiva foorumi viedä eteenpäin käytäntöjä, jotka madaltavat taidemusiikin kynnystä entisestään.

Teksti: Terhi Kouvo
Kuva: Sakari Viika / Helsingin kaupunginorkesteri

Julkaistu: 24.9.2007 klo 7:00