Kansalaisopistot peräävät kunnilta sivistysotetta

Kuntien välillä on merkittäviä vaihteluita sivistysasioiden hoidossa, jos kansalaisopistojen rehtoreita on uskominen. Rehtorit peräävätkin kunnilta Aikuiskoulutuksen maailma –lehden tekemän kyselyn mukaan vankempaa sivistyspolitiikkaa.

Vain joka toinen kansalaisopiston rehtori on tyytyväinen kotikuntansa sivistysotteeseen. Aiman tekemän kyselyn mukaan tyytymättömiä oli 53 prosenttia vastaajista. Arvosanan hyvä tai erinomainen antoi 44 prosenttia.

Tyytyväisten osuus on suurempi isoissa opistoissa kuin pienissä. Yli 20 000 tuntia opetusta vuodessa antavissa opistoissa tyytyväisten osuus on 58 prosenttia.

Rehtorit arvioivat kunnallista sivistyspolitiikka monilla kriteereillä. Mitä useampi ehto täyttyy, sitä tyytyväisempiä ollaan. Näitä ehtoja ovat koulutuksen ja sivistyksen arvostus, konkreettinen panostaminen koulutuspalveluihin ja kulttuuriin, sivistyspolitiikan vakaus ja pitkäjänteisyys, sivistystoimen kehittämisen ja resurssoinnin tasapuolisuus sekä kiinnostus kansalaisopistoa kohtaan ja yhteistyöhalukkuus.

Syitä kehua ja moittia

Tyytyväisyyttä vastaajat perustelevat seuraavasti: ”Kunta on panostanut kouluihin ja muuhunkin sivistystoimeen (kansalaisopisto) hyvin voimavaroihinsa nähden.” tai ”Koulutus ja kulttuuri on ymmärretty kunnan menestystekijäksi.”

Asiat voivat olla jopa näin hyvin: ”Peruskoulun ja lukion tunnusluvt ovat hyvät. Yksityistä kansalaisopistoa on avustettu tyydyttävästi. Ammatillinen koulutus on koulutuskonsernin hoitama ja toimii hyvin. Kulttuurijärjestöjä tuetaan.”

Kunnallispolitiikkaan pettyneet valittavat erimielisyyksiä, ”hapuilevaa sivistyspolitiikkaa” ja ”sekavaa murrosvaihetta". Kysymys on arvostuksen puutteesta: ”Tietyt johtavat virkamiehet eivät ymmärrä kulttuurin ja sivistyksen arvoa, vaan elinkeinopolitiikka saa liian suuren huomion.”

Rahoitus huolestuttaa

Puolet vastaajista arvioi, että kuntien panostus opistotoimintaan on pysynyt ennallaan viimeisen kymmenen vuoden aikana. Panostus on vähentynyt 30 prosentin mielestä, 17 prosenttia arvioi, että se on lisääntynyt. Heikointa kehitys on pienissä opistoissa, mikä kertoo omalta osaltaan kuntatalouden yleisistä vaikeuksista. Suurten opistojen rehtoreiden mukaan kunnat ovat panostaneet opistoihin aiempaa enemmän.

Noin puolet vastaajista uskoo, että oman opiston toimintaedellytykset pysyvät lähivuosien aikana ennallaan. Muiden vastaajien joukossa pessimismi valtaa alaa, sillä reilut 31 prosenttia uskoo edellytysten huononevan. Vain lähes 16 prosenttia luottaa lähivuosista tulevan parempia.

Haasteet ja vaikuttaminen

Vastaajien itsensä nimeämiä haasteita ovat kuntaliitos, opiston sosiaalisen roolin korostaminen, yhteistyö eri tahojen kanssa sekä kilpailukyky koulutusmarkkinoilla.

Vaikuttamiskeinoista tärkeimpinä pidetään neuvottelua ja yhteydenpitoa virkamies- ja luottamushenkilöjohdon kanssa.
Vastauksista saa sen kuvan, että onnistuminen vaikuttamisessa on pitkälti rehtorien henkilökohtaisen osaamisen varassa. Lobbaamisesta on tullut pienessäkin kunnassa kansalaisopiston rehtorin välttämätön työtapa.

Kysely tehtiin kesä-heinäkuun vaihteessa nettikyselynä. Maan 250 kansalaisopiston rehtorista vastasi 108, joten vastausprosentti nousi 43:een.

Aiman numerossa 4-5/2004 julkaistun Johanna Laitisen ja Pekka Sallilan artikkelin pohjalta koonnut Sirkku Määttä. Aiman kannen kuva Anne Nisula.

Julkaistu: 16.9.2004 klo 15:20