Mediakasvatus ei tunne ikärajoja

Mediamaailma on muuttunut radikaalisti. – Tarvitsemme nyt kaikenikäisinä mediatajua ja tarvitsemme sitä enemmän kuin koskaan ennen. Tottuminen teknisiin vempaimiin on yksi ulottuvuus. Ihmismielen tuntemus ja uusmediat avaavat uuden ymmärryksen avaruuden, sanoo mediapsykologian tutkija Anu Mustonen.

Anu Mustosen mukaan kyse ei ole yksin aikuisten lapsiin ja nuoriin suuntaamasta kasvatuksesta, vaikka se on edelleen äärimmäisen tärkeää.

– Aikuiset tarvitsevat itse mediaymmärrystä ja -taitoja. Monimuotoisessa mediamaailmassa tarvitsemme kasvatustalkoita, joissa kaikilla sukupolvilla on opetettavaa toisilleen. Teknologisissa taidoissa lapset häikäisevät vanhempansa, mutta heiltä puuttuu elämänkokemuksen tuoma peilauspinta, johon suhteuttaa näkemäänsä ja kokemaansa, Anu Mustonen sanoo.

Sosiaalisuus ja anonyymiys yhdistyvät

Hyvin keskeinen mediatajuun liittyvä muutos on tapahtunut sosiaalisessa kanssakäymisessä ja toisten ihmisten kohtaamisessa:

– Juuri sosiaalisen kanssakäymisen moninaiset mahdollisuudet selittävät internetin palvelujen suuren vetovoiman, tarjoaahan se helpon ja tarvittaessa anonyymin keskustelukanavan. Arkajalkakin voi luoda julkista elämää panematta persoonaansa alttiiksi, Anu Mustonen sanoo.

Kontaktinotto verkossa ventovieraisiin ihmisiin on helpompaa kuin nokatusten. – Viime vuonna julkaisemassaan tieteellisessä artikkelissa tutkijat R.M. Shepherd ja R.J. Edelmann totesivat monille sosiaalisista peloista kärsiville netin olevan tärkeä keino hoitaa sosiaalisia suhteita.

– Näistä asioista on tuoretta kansainvälistä tutkimusta jo mukavasti. Tunteita ja internetin käyttöä tutkinut Aaron Ben Ze`ev on havainnut verkkoviestinnässä syntyvien suhteiden tarjoavan paljon tunteita ja synnyttävän emotionaalista avoimuutta, mutta samalla mahdollistavan myös yksityisyyden, nimettömyyden ja psykologisen etäisyyden. Reaalimaailman suhteissa asiat ovat juuri päinvastoin. Anonyymius on mahdotonta ja tunteet usein kätketympiä, Anu Mustonen kertoo.

Mustosen mielestä Aaron Ben Ze´ev rinnastaa netin ja mielikuvituksen mielenkiintoisella tavalla: molemmat luovat tunteita ja antavat mahdollisuuden yksityisyyteen.

Riippuvuus syntyy helposti

Julkisuudessa paljon puhuttu, mediakasvatukseen kiinteästi kytkeytyvä ilmiö on internet-riippuvuus.

Mustonen näkee yhdeksi selitykseksi sen, että yhä useampi on löytänyt internetin mielialoja kohentavat palvelut ja käyttää nettiä aktiivisesti kielteisten tunnetilojen kuten ikävystymisen, ahdistuksen ja masennuksen lieventämiseen. Varsin yleistä on myös netin käyttö seksuaalisen virityksen lisäämiseksi.

– Mitä suuremmat mahdollisuudet virtuaalitodellisuudella on kohentaa käyttäjän mielialaa, sitä palkitsevampi ja edelleen myös addiktoivampi mediasuhteesta voi muodostua, Mustonen huomauttaa.

– Kuten kaiken mieluisan ja palkitsevan toiminnan, myös mediankäytön haasteena on harrastamisen pitäminen kohtuullisena. Erityisesti myönteisten sosiaalisten kontaktien vuoksi digitaalinen media tuottaa riippuvuutta aivan eri tavalla kuin perinteinen media. Riippuvuudesta voidaan puhua, kun elämästä katoaa median käytön myötä rytmi. Oikeat, reaalielämän ystävät häviävät.

Mediankäyttö perheessä eriytynyt

Etenkin television alkuvuosikymmeninä televisio olohuoneessa saattoi toimia perhettä yhdistävänä tekijänä. Kun se on päällä, mutta kukaan ei aktiivisesti katso, sitä on verrattu isoäitiin keinutuolissa: siellä se on ja puhua pulputtaa, vaikkei kukaan kuuntele. Kodikasta kuitenkin on.

Anu Mustosen mukaan tällainen median käyttö on kodeista katoamassa. Euroopan eri maissa tehty vertailututkimus vuodelta 1998 osoitti, että digitaalinen media on lisännyt median privatisoitumista ja se virittää enemmänkin lasten keskeisiä kuin perheenjäsenten sosiaalisia suhteita. Lapset viettävät yhä enemmän aikaa median ja ikätovereittensa parissa, usein omissa huoneissaan ja perheen yhdessäolon kustannuksella.

– Jo pelkästään se, että mediaa käytettäisiin yhdessä, toisi luontevia mediakasvatuksen ja vuorovaikutuksen tilaisuuksia perheenjäsenten kesken. Nyt mediakasvatus onkin arkisimmillaan tietokoneen käyttövuorolistoja, mainosten kyseenalaistamista, kiistelyä kaukosäätimen herruudesta, kännykän käytön opastusta ja elokuvien ikärajojen noudattamista, Anu Mustonen sanoo.

Mediatajun tarve on moninainen

Mustosen mielestä viestintäkasvatuksen kolmijako, oma ilmaisu, kriittinen tarkastelu ja viestinnän rakenteiden ymmärtäminen pätee myös mediakasvatukseen.

– Aikuisilla olisi hyvä olla monia mediaperustietoja, kuten tietoa median ja mainosten mahdollisista vaikutuksista sekä median keskeisistä tuotanto- ja omistusrakenteista. Aikuisten omassa mediakasvatuksessa on kysymys lähinnä kuluttajavalistuksesta ja perehtymisestä uusiin mediapalveluihin. Kodissa aikuisten tehtävä on asettaa median käytön pelisäännöt, rakentaa kriittisiä tulkintataitoja sekä kyseenalaistaa median sisältöjä., Anu Mustonen erittelee.

– Mediakasvatus ei todellakaan ole yksisuuntainen, vaan se kuuluu kaikenikäisille ja on suuremmassa määrin kuin koskaan nykyisin elämänkaaren mittainen.


PsT Anu Mustonen on kirjoittanut Aikuiskasvatus-lehden teemanumeroon Media aikuisen kasvattajana (3/2006) artikkelin Mediakasvatus jatkuu läpi elämän. Lehti on ilmestynyt 21. syyskuuta. Anu Mustonen on päätoimisesti Jyväskylän yliopiston tiedottaja, mutta työskentelee tänä vuonna Mannerheimin Lastensuojeluliitossa erityisasiantuntijana.

Anu Mustonen on tehnyt mediaa koskevia tutkimuksia ja kirjoittanut tietokirjoja uusmedioista psykologian ja sosiaalisen läheisyyden näkökulmasta. Hän väitteli psykologian tohtoriksi vuonna 1997 tutkimuksellaan Mediaväkivalta ja sen yleisö.

Anneli Kajanto

Julkaistu: 21.9.2006 klo 13:33